Aurinko putoaa kuin sade

Donetskin kaupunkiin,

kadut tulvivat ihmisiä

vaikka rintamalle on

kaksitoista kilometriä.

Vain pommitetut korttelit

ovat täynnä tyhjyyttä,

olisihan julmaa pakottaa

ihmisiä asumaan ilman vettä, sähköä

kodeissaan ja pommittaa heitä.

Kello kaksikymmentäkolme

he sulkevat kadut

ja avaavat kotinsa, sydämensä.