Miksi Venäjä odotti vuoteen 2022 ennen kuin päätti ratkaista sotilaallisesti Ukrainan valtion venäjänkielisiin ukrainalaisiin kohdistaman vainon?

Jo vuodesta 2014 tiedettiin yleisesti se, että Yhdysvallat rahoitti, koulutti ja aseisti Ukrainan armeijaa. Vuosien 2014-2017 välisenä aikana Ukrainan armeija oli heikko. Siitä ei olisi ollut vastusta Venäjälle, vaan se olisi kaatunut kuin dominopalikat venäläisten etenemiseen.

Paras aikaikkuna oli 2014-2017.

2014 ja 2017 välinen aikaikkuna olisi ollut nopean voiton tavoitteen kannalta paras Venäjälle. Ukraina olisi kaatunut Venäjän syliin.

Voiton näkökulmasta tuntuu näin ollen typerältä odottaa vainoajien vahvistumista. Koulutus, rahoitus ja aseistus parani ihan silmissä. Myös ukrainalaisten asenne vahvustui ja itsetunto kohosi. Lisäksi Minsk sopimukset osoittautuvat pelkäksi paperiksi. Venäjänkielisiä vainottiin säälittä. Miksi Venäjä jahkaili?

Venäjä jahkaili turhaan?

Yksi selkeä syy lopulta löytyy sille, miksi Venäjä odotti kahdeksan vuotta. Tämä selittyy sillä, että Venäjä ei tahtonut sotia Ukrainaa vastaan, vaan Natoa vastaan. Nato on Venäjän vihollinen, ei Ukraina.

Venäjä halusi sotia. Naton kanssa.

Kamppailulajeja harrastava ei mene heittelemään vasta-alkajaa ympäri tatamia. Kun haluaa kehittyä, on löydettävä itsensä veroinen vastustaja. Venäjä odotti tarkoituksella Ukrainan kehittymistä. Se kannatti. Nyt Venäjä voi harjoitella Ukrainaa vastaan kuin sotisi Naton kanssa. Se kehittää taktiikoitaan, aseitaan, koulutustaan. Se harjoittelee sodanjohtoa, liikkeitä, vetäytymisiä ja etenemisiä.

Sotilaallisesta näkökulmasta näin ollen varsin viisas veto antaa Ukrainan nousta vertaisekseen vastustajaksi.