Väitetään, ettei kakkua voi sekä säästää että syödä. Vanha tieto. Hallitus väittää onnistuneensa teossa. Mitä tarkoitan?

Metsien hakkuut.

Marinin hallituksen ns.punavihreät voimat ovat törsänneet rahaa, ottaneet lainaa ja taas törsänneet rahaa. Lainaa on otettu 40 miljardia aikana jolloin valtiolainojen korot ovat nousseet pystysuoraan ylös. Velkarahaa on lähetetty Italiaan, Espanjaan, Saksaan miljardi tolkulla. On ostettu F-35 hävittäjiä, nostettu Naton myötä sotabudjettia. Ukrainaa on avustettu miljardilla. Sairaanhoitajille operoitiin roima korotus palkkoihin. Voi siis todellakin väittää Marinin hallituksen syöneen kakun viimeistä murusta myöten.

Voiko kakun myös säästää?

Ei. Kun viimeinen murunen kakusta on työnnetty punattujen huulten väliin, kakkua ei ole. Se on kadonnut. Vai sittenkin on yhä olemassa?

Mitä kakun tilalle?

Suomen valtiolla on luonnonvaroja. Meillä ei ole öljyä, ei hiiltä. Ja hyvä niin, sillä fossiiliset luonnonvarat loppuvat joskus. Sen sijaan Suomella on runsaasti metsiä. Metsä uusiutuu. Valtion metsistä vastaa Metsähallitus. Metsähallitus tekikin vuonna 2022 ennätystuloksen, valtion kassaan kertyi 423 miljoonaa euroa, josta noin kolmannes suoraa voittoa Marinin hallituksen tilille. Voitoilla ei makseta Sannan hallituksen kymmenien miljardien lainoja pois, sillä, kuten aiemmin kerroin, korkokulut ovat ampaisseet pystysuoraan nousuun. Mutta metsien tuotoilla maksetaan kivasti kasvavia korkokuluja. Vai eikö makseta?

Kakun säästämistalkoot.

Marinin tuhlurihallituksen vihreämmän oksan tytöt Ohisalo ja Andersson vaativat metsien suojelua ja hakkuiden vähentämistä. Eli suomennetaan: ensin samat tyttöset ministereinä ovat popsineet koko kakun viimeistä murusta myöten, mutta syötyään sen, he vaativat kakun säästämistä.

Moni kakku päältä kaunis.

Moni kakku voi olla päältä kaunis Time lehden kannessa, mutta kun selataan lehden sisältöä, paljastuu pinnan alta loputon tyhmyys. Ensin popsitaan kakku, sitten valitellaan kun kakkua ei ole olemassa. Ensin tuhlataan valtion rahat, ja kun valtio tuhlauksen seurauksena pakkomyy metsiä, valitellaan puiden kaatoa epävihreytenä luonnon tuhona.

Mutta jäljelle jää kysymys – kuka sen metsien tuhon aiheutti? Metsämies pörisevä moottorisaha kädessä, vai Sanna Marinin hallitus lusikka kädessä tyhjän kakkulautasen edessä?

Kirjoitan nyt artikkelin jossa avaan sanan nationalismi. Pyrin helppolukuisuuteen ja jätän monimutkaiset taustojen selvitykset pois. Sitten kerron miksi nationalismi johtaa kansalliseen vainoon.

Nationalismi

Nationalismi on aate, ismi yhdestä kansasta, yhdestä valtiosta ja yhdestä johtajasta. Ein Volk, ein Reich und ein Fuhrer. Nykyisin nationalismia sovitetaan demokratian valepukuun. Tällöin jätetään ein Fuhrer iskulause taka-alalle. Toivotaan “vahvaa” johtajaa. Se on kuitenkin yhden johtajan synonyymi.

Mihin nationalistit pyrkivät

Nationalismin aatteen mukaan yhdessä valtakunnassa tulee elää yksi kansa. Tällä kansalla on yksi aate, aate omasta olemassaolostaan. Olemassa olon vastakohta on olemassa olemattomuus, mutta nationalistit kokevat olemassa olon vastakohdaksi moninaisuuden. Kun ei ole yhtä hegemonista kansanainesta, valtakunnassa vallitsee kuvottava sekasotku.

Kuvottava sekasotku johtaa valtakunnan hajaantumiseen, turvattomuuteen ja yhden kansan merkityksen häviämiseen. Tämä häviäminen on ontologinen, olemassa olon väärin ymmärretty vastakohta.

Yksi kansa, ein Volk

Koska moninaisuus, moniarvoisuus hävittää nationalistin mielestä valtakunnan, on kansaan lujitettava yksi aate, yksi tarkoin määritelty arvojärjestelmä, sillä moniarvoisuus uhkaa nationalismia.

Ein Reich, kansallisvaltio

Rajojen piirtäminen ihonvärin, ohimoiden ja poskipäiden ulkomuodon perusteella on perinteisen nationalismin syvin ominaisuus. Nationalisti uskoo ulkomuodon kuvaavan sisäisyyttä, siihen, että se heijastaa sisäistä henkeä.

Väärän väriset tai muotoiset ovat nationalistille uhka, koska silmin ei nähdä minkälainen toisen ihmisen henki, aate, arvotodellisuus on. Näin ollen eri näköinen on uhka jo itsessään.

Vaino

Nationalismista seuraa erilaisuuden vainoaminen. En nyt kuitenkaan käsittele vainoa ulkonäköperusteisesti, sillä se on helposti ymmärrettävissä ilman selityksiä. Sen sijaan keskityn toisenlaiseen vainoon.

Päinvastoin kuin nationalistit kuvittelevat, yksinkertainen -ulkonäkö vastaa sisäisiä ajatuksia – ei toimi.

Vaikka nationalistisessa valtiossa eläisikin vain ulkomuodoltaan yhtenäinen kansakunta, kansan keskuudessa ilmenee eroja. En nyt lähde erittelemään näitä eroja, mutta nationalistille lopulta selviää, että kylässä on ihmisiä, joilla on erilaisia ajatuksia. Koska erilaisuus uhkaa nationalistin sisäistämää aatetta valtakunnan yhtenäisistä, koossa pitävistä voimista, alkaa erilaisten ajatusten ja arvojen vainoaminen.

Mitä eroa on nationalistilla ja natsilla

Ei mitään. Ne ovat sana jolla on yksi merkityskenttä. Nationalisti saattaa pitää itseään erilaisena kuin natsi on, mutta tämä on kehäpäätelmä. Kumpikaan ei siedä valtiota uhkaavaa erilaisuutta.

Uhan tunteesta seuraa vaino. Erilaisia vainotaan. Vaino valtiollistuu.

Ein Fuhrer

Vaikka nationalismia sovitetaan demokratian osaksi, päädytään paradoksiin. Demokratiassa hyväksytään erilaiset ajatukset ja arvot. Edustuksellisessa demokratiassa eri kansalaisten eri arvoja edustetaan parlamentissa. Nationalisti kuitenkin kokee erilaisuuden uhkaavan heidän identiteettiä, ja uhkaavan valtiota. Uhkaan on reagoitava.

Tästä syystä demokratia voi olla nationalistille väline, mutta ei päämäärä. Nationalistin päämäärä on poistaa erilaisuus ja muokata yhteen valtioon yksi kansa, yksimielinen kansa.

Tätä päämäärää tavoitellaan nostamalla kansakunnan ja edustuksellisen parlamentin johtoon yksi valtion johtaja, ein Fuhrer. Kun on yksi johtaja, on yksi vastuunkantaja. Voi vainota ilman vastuuta.

Vaino on keino saavuttaa tavoite

Päästäkseen ideaaliin yksi kansa, yksi valtio, nationalismi johtaa välttämättä vainoon. Merkittävintä on ymmärtää, että globaalin maailman aate on itse asiassa nationalismin aate.

Globalismi, nationalismi ja vaino

Globalismin aatteessa koko maailman kansat ovat ihonväristään ja ajatuksistaan huolimatta yksi ihmiskunta. Aatetta yhdestä ihmiskunnasta ajaa liberaali demokratia. Liberaali demokratia hyödyntää demokratiaa, pukeutuu sen asuun, mutta se on kuitenkin nationalistinen aate maapallon kokoisesta yhdestä kansasta, yhdestä valtakunnasta.

Onko liberaali demokratia nationalismiin perustuva aate

Kyllä. Liberaali demokratia hyödyntää nationalismin ideaa, vaikkakin näennäisesti taistelee sitä vastaan. Se taistelee ihonvärin, seksuaalisuuden perusteella tapahtuvaa syrjimistä vastaan. Se haluaa yhden maailmanhallituksen johtamaan kansakuntia joilla on yksi aate. Tutusti sanoen: Ein Volk, ein Reich.

Kuten olen todennut aiemmin, nationalismi johtaa vainoon, niin myös liberaali demokraatit, globalistit vainoavat jo nyt erilaisia ihmisiä, moniarvoista, moninapaista maailmaa jossa on monta valtakeskittymää. Liberaali demokraateille valtakeskittymiä saa olla vain yksi, ihmisten pitää olla siellä, liberaali demokratiassa, arvoltaan samanlaisia – se on nationalismia. Tämä vaino on käynnistänyt ja tulee käynnistämään jatkossakin paikallisia sotia. Lopulta niistä syttyy maailman palo. Mainitsen Irakin, Libyan, Ukrainan.