Prologi

Pakkaan passin, viisumin, elämänkokemukseni ja nipun ruplia poven taskuun.

Sinne sydämen eteen,

torjumaan tullimiehiä,

ruokkimaan nälkääni,

matkalla Venäjän läpi

kohti Donbassin raja-asemaa,

avattua rajapuomia kuin suu ja ilmassa haukkuvat tykin äänet.

Rakastanko liikaa kuoleman tuoksua?

sillä kotona, pakatessani, mietin vain,

minkä värinen bussi on?