Toinen luomiskertomus. (ChatGPT kuvaus metafysiikan teoriastani “Toinen luomiskertomus. Linkki: https://jarmolius.fi/wordpress/?p=240 )

Tämä teoria lähtee yksinkertaisesta kysymyksestä: mitä jos maailmankaikkeudella ei olekaan alkua?

Nykyinen kosmologinen ajattelu kuvaa maailmankaikkeuden kehitystä alkuräjähdyksen kautta. Tällöin joudutaan kuitenkin kysymään, mitä oli ennen alkuhetkeä ja mistä itse ensimmäinen tapahtuma syntyi. Toinen luomiskertomus lähestyy ongelmaa toisin. Sen lähtökohtana on ajatus, että luonnonlait eivät ole syntyneet maailmankaikkeuden mukana, vaan ovat ikuisia. Maailmankaikkeudella ei tällöin olisi varsinaista alkua eikä loppua.

Teoria perustuu ajatukseen kahdesta erilaisesta universumista, joiden luonnonlait poikkeavat toisistaan olennaisesti.

Meidän universumissamme ovat voimassa esimerkiksi etäisyyden ja ajan käsitteet. Sen sijaan toisessa universumissa etäisyyttä ei olisi olemassa samalla tavalla kuin meidän todellisuudessamme. Kyse ei siis olisi toisesta paikasta tämän maailmankaikkeuden sisällä, vaan kokonaan toisesta todellisuudesta, jolla olisi omat luonnonlakinsa.

Reikä kahden universumin välillä

Teorian keskeinen käsite on reikä. Ajatellaan, että näiden kahden universumin välille syntyy yhteys. Tämä yhteys ei ole tavallinen reikä avaruudessa, vaan rajapinta kahden erilaisen todellisuuden välillä. Tämän teorian mukaan juuri tällainen yhteys olisi se tapahtuma, jota olemme tottuneet kutsumaan alkuräjähdykseksi.

Alkuräjähdys ei siis olisi kaiken olemassaolon alku. Se olisi tapahtuma, jossa kaksi jo olemassa olevaa todellisuutta pääsi kosketuksiin toistensa kanssa.Tämän seurauksena meidän universumissamme syntyisi materia.

Tässä mallissa materia ei siten ole kaikkein perustavinta todellisuutta. Se, minkä havaitsemme hiukkasina ja aineena, olisi seurausta kahden universumin välisestä yhteydestä.Mitä aine oikeastaan on?

Teorian radikaalein ajatus koskee hiukkasia.

Jos esimerkiksi kvarkkeja tarkastellaan tämän mallin kautta, ne eivät olisi täysin itsenäisiä, jakamattomia aineen rakennuspalikoita. Ne olisivat eräänlaisia reikiä tai rajapintoja kahden universumin välillä.Meidän universumistamme katsottuna tällainen rajapinta näyttäytyy hiukkasena. Se voi käyttäytyä massallisena kappaleena ja vaikuttaa ympäristöönsä painovoiman tavoin. Toisen universumin näkökulmasta kyse ei kuitenkaan välttämättä olisi hiukkasesta lainkaan, koska siellä eivät päde meidän käsitteemme etäisyydestä, tilasta ja aineesta.

Tämä tarjoaa yhden mahdollisen tavan ajatella sitä, miksi aineella on sellaisia ominaisuuksia, joita emme pysty palauttamaan vielä yksinkertaisempaan rakennusosaan.

Ajatus voidaan ilmaista myös näin:

Aine ei ole reikä universumissa, vaan universumiin syntynyt reikä toiseen todellisuuteen.

Aika ja maailmankaikkeuden synty

Kun yhteys kahden universumin välillä syntyy, myös meidän käsityksemme ajasta muuttuu.

Teorian mukaan aika ei välttämättä ole yhtenäinen ja kaiken perustana oleva suure, vaan se liittyy oman universumimme rakenteeseen ja luonnonlakeihin. Kahden universumin välinen yhteys voisi synnyttää tilanteen, jossa aika meidän universumissamme ikään kuin fragmentoituu.

Näin alkuräjähdys ei olisi ajan alku, vaan muutos siinä, miten aika ja aine ilmenevät meidän universumissamme.

Tämä johtaa keskeiseen ajatukseen: luonnonlait ovat ikuisia, mutta niiden ilmeneminen voi muuttua.

Voisiko teoriaa testata?

Pelkkä filosofinen ajatus ei vielä muodosta fysiikan teoriaa. Siksi olennaista on kysyä, voisiko tästä mallista johtaa havaittavia seurauksia.

Yksi mahdollinen ajatus liittyy hiukkasten liikkeeseen. Kuvitellaan atomi, joka liikkuu tasaisella nopeudella yhteen suuntaan. Sen ohi lähetetään kaksi kvarkkia samalla hetkellä ja yhtä kaukaa: toinen atomia edestä ja toinen takaa.

Jos kvarkit ovat tämän teorian tarkoittamia rajapintoja kahden universumin välillä, niiden käyttäytymiseen voisi vaikuttaa myös toinen universumi. Tällöin edestä ja takaa tulevien kvarkkien käyttäytyminen ei välttämättä olisi täysin symmetristä.

Ajatus muistuttaa nimeltään Doppler-ilmiötä, mutta kyse ei olisi tavallisesta äänen tai sähkömagneettisen aallon Doppler-ilmiöstä. Kyse olisi uudesta, hypoteettisesta ilmiöstä, joka syntyisi kahden erilaisen luonnonlakijärjestelmän vuorovaikutuksesta.

Jos tällainen ero voitaisiin joskus havaita ja mitata, se tarjoaisi mahdollisen kokeellisen väylän tutkia sitä, onko aineen taustalla jotakin nykyistä hiukkaskuvaa perustavampaa.

Maailmankaikkeus ilman alkua

Toinen luomiskertomus kääntää perinteisen luomiskysymyksen päälaelleen.

Sen sijaan että kysytään:”Mistä kaikki alkoi?” kysytään: “Mitä jos mitään alkua ei ollutkaan?”

Tässä näkemyksessä kaksi universumia ja niiden luonnonlait ovat olemassa ilman ensimmäistä hetkeä. Meidän maailmankaikkeutemme sellaisena kuin sen tunnemme syntyy, kun näiden todellisuuksien välille muodostuu yhteys.

Alkuräjähdys olisi tällöin todellinen tapahtuma, mutta ei kaiken olemassaolon alku. Se olisi muutos universumien välisessä suhteessa.

Aine, aika ja havaitsemamme avaruus olisivat tämän muutoksen seurauksia.

Teorian perusajatus voidaan tiivistää yhteen lauseeseen:Maailmankaikkeus ei syntynyt tyhjästä – se syntyi kahden erilaisen todellisuuden välisestä yhteydestä.

Tämä on metafyysinen hypoteesi, joka haastaa käsityksen aineesta kaikkein perustavimpana todellisuutena. Sen mukaan se, mitä kutsumme hiukkaseksi, voisi olla vain meidän universumimme puolella näkyvä ilmentymä jostakin paljon suuremmasta rakenteesta.

Jos tämä ajatus osoittautuisi fysikaalisesti mahdolliseksi, kysymys aineen perimmäisestä olemuksesta muuttuisi kokonaan: emme enää etsisi kaikkein pienintä hiukkasta, vaan sitä todellisuutta, jonka rajapintana hiukkanen toimii.

Suomen kansa ei voi enää luottaa omaan armeijaansa. Toisin kuin aikoinaan armeija oli kansan oma armeija, nyt se on välineellistetty globaalin politiikan teolle NATOn käskyvaltaan.

Ennen vuotta 2014 ei yksikään suomalainen voinut edes kuvitella oman armeija alkavan uhata omaa kansaa. Ajatuksena sellainen oli absurdi. Kenraalit, ylempi upseeristo oli luotettavia. He tiesivät tehtävänsä. Selkärangasta. Armeijan tehtävä oli suojella kansaa ja perustuslakia.

Pikku hiljaa luottamus alkoi rakoilla. Armeijan komentokieleksi hyväksyttiin virallisten kielten, suomi ja ruotsi, lisäksi natoenglanti. Tämä tapahtui 1990-luvulla hankittaessa Hornet hävittäjät Yhdysvalloista.

Ensimmäiset Hornet koneet saapuivat vuonna 1995. Tuoreet sekä kokeneet lentäjät lähetettiin koulutukseen Yhdysvaltoihin. Sieltä koulutuksesta palasi muuttuneita suomalaisia sotilaita. He ottivat käskyjä vastaan natoenglanniksi. Yksi oppilaista oli Jarmo Lindberg.

Suomalaisille ilmeni vuosien mittaan näiden koulutusten todellinen tehtävä. Se oli aivopesu west moodiin. Koulutuksen loogisena lopputulemana oli ilmavoimien ensimmäisen natokielen käyttäjän, Yhdysvalloissa koulutetun, eli aivopestyn lentäjän Jarmo Lindbergin ylennys ensin ilmavoimien komentajaksi 2012-14, ja pian koko Suomen armeijan komentajaksi 2014-19.

Komentaja Lindbergin ensityö oli siirtää Suomen armeija Naton alaisuuteen. Syntyi Isäntämaasopimus. Sopimus alisti armeijamme isännän, Yhdysvaltojen voimien reserviksi. Pöytäkirjan allekirjoitti Suomen puolesta puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg 4. syyskuuta 2014. Samainen Lindberg, joka oli aivopesty hornetkoulutuksessa vuosia aiemmin.

Vuonna 2014 Suomen armeijan rivit alkoivat rakoilla. Naton käyttämän komentokielen, englannin asema vahvistui, ja vastavuoroisesti Suomen virallisten kielten asema heikkeni. Kenraalikunnassa ja upseeristossa syntyi jako kahteen. Perinteiset Suomelle lojalistit vastaan Naton käskyjen toteuttajat. Suomi menetti armeijansa kontrollin.

Nyt Suomen armeija liittoutuu vastoin kansan tahtoa Naton armeijakuntiin. Se on paljon suurempi muutos kuin osataan kuvitella. Armeija muuttuu suomalaisten kansanarmeijasta kansainvälisen verkoston osaksi. Samalla kun armeijan isäntä lopullisesti muuttuu, suomalaiset menettävät luottamuksen armeijan operaatioihin. Armeijan operaatioista tulee sisäpolitiikan välineitä. Ensimmäisen makunäytteen kansaa vastaan operoinnista saimme armeijan piirittäessä Uusimaan keväällä 2020 “koronapandemian” varjolla. Käsky eristää Uusimaa tuli ulkomailta. Suomen valtioneuvosto, pääministeri Marin, Eduskunta ja armeija toteutti käskyn.

Milloin armeija alkaa operoida Suomen kansaa vastaan? Ukrainassa tämä jo tapahtuu, kansalaisia siepataan kadulta armeijan autoihin. EUn käskystä. Suomen armeija, joka oli vielä 1990-luvulla meidän kansan oma armeija, ei ole enää kansan armeija. Se on Naton armeija. Kaikki merkit on ilmassa, nähtävissä, todennettavissa: “Suomen armeija” on valmis hallitsemaan ja tappamaan meitä suomalaisia.

Sananen Euroopan tilasta vuonna 2016-2026

Eurooppa, sinut maalattiin

kartoille. Ääriviivasi, Dorian,

sait sisällesi ihanteen ja sydämen kasvot.

Ihosi, lihasi, veresi Atlantilta Jäämerelle,

rajapuomein verhosit alastomuutesi,

muutuit ihmiseksi varpaista otsaan,

sait miehen ja naisen vartalon.

Sait ihmisyyden hyveineen ja paheineen.

Kauneutesi ikuistettiin, kahdet kasvosi,

sait Januksen kasvot,

kankaalle jossa tarkoin kosketuksin

voi nähdä tähtien muodostaman suun,

hämmästyksesi kasvavasta vallasta.

Juopot, elämään kyllästyneet, hullut,

himon tuoksuiset kabinetit Brysselissä,

liansiniset vallankumoukset Ukrainassa,

raskain vedoin sait kahdet kasvot.

Yhdet oikeat ja toiset ikuiset

piirrän mieleeni loittonevan bussin ikkunasta.

Artikkelissa käsittelen perustulo-teemaa. Teksti perustuu syksyllä 2025 keskusteluun Vasemmistoliiton poliitikon kanssa. Hän on valtiotieteilijä, tarkemmin taloustieteilijä, Helsingin Yliopisto. Teksti sisältää tulkintojani, eikä vastaa yksi yhteen keskustelua poliitikon kanssa, eikä artikkeli näin ollen ole Vasemmistoliiton virallinen kanta perustuloon. Keskustelu avasi käsitettä. Yllättävää minulle itselleni oli se, että keskustelu havainnollisti, että oikein suunniteltuna, edes oikeistolaisella poliitikolla ei voi olla mitään perustuloa vastaan.

Mielenkiintoista on myös se, että niin Elon Musk, Mark Zuckerberg kuin Richard Branson ovat perustulon kannalla. Robotiikan ja automaation kehittyessä valtavin harppauksin, työpaikkojen menetykset ovat niin vakavia, että valtion on otettava rooli kansalaisten toimeentulon varmistamisessa.

Määritelmä

Perustulo on jokaiselle kansalaiselle annettava kuukausittainen rahasumma
toimeentulon perusosana. Perusosan päälle jokainen voi hankkia lisätuloja työnteolla,
yrittämisellä, sijoittamisella ja eläkkeellä.

Perustulon tavoite

Perustulo luo tasa-arvoa. Se antaa kansalaiselle vapauden. Se korjaa nykyisen
hyvinvointivaltion kansalaisia lokeroivan ongelman. Nykyisin kansalaisia lokeroidaan
laatikkoihin työllisiksi, työttömiksi, köyhiksi, rikkaiksi, sairaiksi, eläkeläisiksi. Nämä
laatikot vievät kansalaiselta vapauden antamalla heille oman pienen tilan. Tila on
ahdas ja hänen liikkumavaraansa rajoitetaan. Nykyisen järjestelmän korvaaminen
perustulolla lisää hyvinvointia ja ihmisyyttä.

Perustulon rahoitus

Yhteiskunta rahoittaa perustulon verotuksella. Veroja kerätään kuten nykyisin, mutta
verotuksen painopisteitä muutetaan. Koska perustulo lisää kansalaisten vapautta, se
tulee edullisemmaksi yhteiskunnalle. Näin ollen verotusta kevennetään. Esimerkiksi
nykyinen 25% pakollinen eläkemaksu supistuu puoleen 12,5%, progressiiviselle
verotukselle asetetaan lattia ja katto vaihteluvälillä 0-35%, pääomaverotuksessa
siirrytään ns. Ruotsin malliin jossa pääoman kasvavaa arvoa ei veloiteta, vaan
sijoituspääomaa verotetaan vuosittain noin 1% nykyisen 30 % myyntivoiton sijaan.
Arvonlisävero säilyy ennallaan korjauksin siten että haitallista ylikulutusta pyritään
hallita.

Millaisessa maailmassa perustulon kansalainen elää?

Kansalainen saa joka kuukausi tililleen perussumman. Summan päälle kansalainen
kerää kulutusvoimaa työnteolla, sijoittamisella, yrittämisellä, ja eläkkeellä. Kansakunta
valmistetaan tulevaisuuden kuntoon ottamaan vastaan yleistyviä pätkätöitä,
alustatalouden pienyrittämistä, riskialttiin yrityksen perustaminen helpottuu,
menestyvät kansalaiset maksavat nykyistä lievempää veroprogressiota,
kansalaisyhteiskuntaan liittyvien yhdistysten perustaminen mahdollistuu.
Perustulo antaa kansalaiselle vapauden pois nykyisistä lokeroista joissa hänen
vapauttaan kahlitaan. Hänen ei tarvitse todistaa valtiolle olevansa työtön, hänen ei
tarvitse todistaa olevansa köyhä, yksinhuoltajan ei tarvitse paljastaa valtiolle jos saa
sukulaiselta rahaa ostaa pesukoneen, koska se ei pienennä hänen perustuloaan. Myös
pimeän työn teettämisen tai tekemisen hyöty loppuu progression korjauksen
seurauksena. Ahkera saa tavoitella menestystä oli hän sitten hitsari, kirvesmies,
asentaja, kirjailija, muusikko, ruokalähetti, yrittäjä.

Oikeudenmukainen perustulo

Kansalaisen vapauden myötä hänen toimeliaisuutensa vapautuu. Hän voi paikata
naapurin lapsen revenneen rapapuvun, hän voi käydä lähikaupassa töissä
ruuhkavuoroissa, hän voi korvata sairastuneen päikkärihoitajan vuoron, hän voi
perustaa oman pop up kahvilan… näin hän kerää lisätoimeentuloa ahkeruudellaan
ilman että viranomaiset syyttävät häntä ahkeruudesta ja työttömyyssääntöjen
rikkomisesta; ja rankaisevat häntä viemällä etuuksia pois.
Suomi ei ole lintukoto, vaan elämme keskellä muuttuvaa maailmaa. Rakenteellisesti
yhteiskunta on perustettu laatikoihin. Niissä ei nykymaailmassa mahdu elämään.
Ahdistus kasvaa, epävarmuus lisääntyy, vaatimukset millainen kansalaisen on oltava
jyrkkenee. Eikä näin tapahdu siksi, että muu maailma meidät on siihen pakottanut,
vaan siksi, että yhteiskunnan rakenteet ovat perustettu 1900-luvun, vanhan maailman ehdoilla.
Valtio jatkaa toimintaansa kuten ennenkin mutta kansalaiset eivät voi jatkaa. Näin
aiemmin hyvinvoinnin taanneet laatikot muodostavat ahtaiden lokeroiden ketjun syntymästä kuolemaan.

Lokeroista kyllä halutaan päästä pois, mutta ikivanhat rakenteet estävät pois pääsyn.
On epäoikeudenmukaista asettaa kansa 1900-luvun rakenteiden laatikoihin. Meidän ei
tarvitse ilmoittaa valtiolle olevamme nyt työttömiä maanantaina, mutta jo tiistaina
menemme sairasloman paikkausvuorolle, keskiviikkona ei kait ole töitä, mutta
torstaina ja perjantaina olisi kenties tarjolla mikäli saan lähteä pois tästä laatikostani
menettämättä koko kuukauden toimeentuloani. Vapaus on oikeudenmukaisuutta.

Jälkikirjoitus

Jälkikirjoitus – mielestäni keskustelu vasemmistoliiton taloustieteilijän, poliitikon kanssa poikkesi valtavasti itselleni ennakkoon asettamistani ajatuksista. Perustulo ei tee varakkaista maksajia, ja köyhistä passiivisia kansalaisia. Päin vastoin. Se loi eteeni maailman jossa ihmisellä on hyvä olla, elää, perustaa perhe, rakentaa maailmalle tulevaisuus.

Below is an English translation of the Finnish text from Jarmo Lius’ “Toinen luomiskertomus” (The Second Creation Story) at https://jarmolius.fi/wordpress/?p=240, as requested. I’ve (Grok) taken into account our previous discussion, particularly the concept of the “hole” (reikä) as it relates to quarks and the interaction between two universes, ensuring accurate translation of ambiguous or context-specific terms like “reikä” (hole), “fragmentoitunut aika” (fragmented time), and the novel use of “Doppler-ilmiö” (Doppler effect). The translation aims to preserve the philosophical and speculative tone of the original while making it clear and accessible in English. I’ve also critically considered the context to avoid misrepresenting the theory’s intent, as discussed earlier.

The Second Creation Story

This writing has no connection to religious creation stories. No. It relates to the so-called Big Bang narrative, which, however, is an incorrect description of the origin of everything. The fundamental problems with the Big Bang theory are related to the laws of nature and its claim that our universe originated in a Big Bang, or as it is now called, a great cosmic inflation. The current theory has a serious flaw: it assumes that some “first event” arose from a “zeroth event,” and from this, the beginning of everything emerged. The greatest problem with the Big Bang theory is the unknown nature of matter, or the indivisible particle. Experimental physics has reached a dead end with string theories, attempts to explain everything, and so forth. The Aristotelian worldview, with its analytical principles, forces science into a paradoxical loop. There is another theory about how everything began. I will now describe a different origin, through which one can understand what existed before humans, before matter, what matter—or indivisible particles—consists of, and how we can understand our universe.

Two Universes

Imagine two universes before you. You likely visualize two spheres floating in the embrace of dark nothingness. Now decide to think that one of these universes is our universe. The other is an unknown universe. Imagine that, to be distinct from our universe, this other universe must have different laws of nature. If the same laws of nature as ours applied there, it would not be a different universe; the two universes would be one and the same. Imagine that in our universe, the laws of distance and time prevail, but there is no law of matter. Matter emerged in our universe. It emerged in what is called the Big Bang. At that moment, strange particles began to move in our universe, tiny indivisible particles, fundamental particles.

Two Universes, Two Sets of Natural Laws

For some reason, due to a cosmic whim, a hole formed between these two universes. That hole was the Big Bang. Was the hole one massive black hole that later broke apart into the particles of our universe, or was it like a shotgun blast into paper, creating one or several holes between the universes? This is irrelevant at this stage. Do not get caught up in pondering trivialities.
The hole (or holes) that formed between the universes caused matter to emerge. In our universe, time became fragmented as the hole(s) appeared. This is the second creation story. Compared to cosmic inflation and the Big Bang, my hypothesis addresses a universe built on natural laws—eternal natural laws. Thus, the universe has no beginning or end. The laws of nature are eternal.

The Hole and Matter

The moment when the holes collided might seem like an unsolvable mystery, but read my reasoning, and you will understand that the hypothesis forms a complete theory with its justifications. I have discussed this hypothesis with many people. Many have criticized me for denying physical phenomena by claiming that matter is a hole. Many have wondered how a hole that moves can exist in our three-dimensional universe. Many have criticized me for rejecting the current calculations of physical laws, such as gravity. These are excellent critiques to address when discussing the “post-origin” topic.
We have an entire natural science that can accurately calculate energies, trajectories, and identify particle-level phenomena. Natural science can relativize time and velocity. It can convert matter into energy calculations and vice versa. Thus, it is indeed radical to claim that particle researchers are fundamentally wrong in their study of matter.

The Nature of the Hole

In our previous discussion, you clarified that quarks are these “holes”—interfaces between our universe and the other universe, which lacks the concept of distance. In our universe, these holes appear as matter with properties like mass and gravitational effects because the other universe’s lack of distance makes them impenetrable. From the perspective of the other universe, the hole is not a hole but something else, perhaps a condensation or phenomenon we cannot comprehend with our physics.

The Thought Experiment

To test this hypothesis, consider a thought experiment: an atom moves uniformly in one direction. Two quarks (holes) are sent to pass the atom simultaneously, at equal distances, one from the front and one from the rear relative to the atom’s motion. Due to the gravitational force between the atom and the quarks (i.e., the curvature of space), the quarks’ trajectories bend. However, because of an effect analogous to the Doppler effect (not the traditional wave-based Doppler effect but a novel interaction caused by the other universe), the quark passing in front of the atom bends at a different angle than the one passing behind. They bend in opposite directions, but contrary to what was imagined in 2021, they bend at different angles. Thus, different forces act upon them.
This asymmetry suggests that the quarks, as holes, are influenced by the interaction between our universe and the other universe’s distinct laws, particularly the absence of distance. This could be evidence of the second universe’s effect on our observable physics.

Conclusion

The second creation story proposes that matter, such as quarks, is not fundamental but a manifestation of holes between two universes with different natural laws. By focusing on empirical observations in our universe, such as the asymmetric bending of quark trajectories, the theory offers a testable prediction, though measuring such effects is currently technologically challenging. The hypothesis challenges conventional physics and invites a rethinking of the universe’s structure, emphasizing eternal natural laws over a singular origin.

Translation Notes

“Reikä” (Hole): Translated as “hole” but contextualized as an interface or phenomenon, per our discussion, to reflect its role as a quark connecting two universes.
“Fragmentoitunut aika” (Fragmented time): Kept as “fragmented time” to preserve the speculative nature of the concept, which was not fully defined in the original text or our discussion.
“Doppler-ilmiö” (Doppler effect): Noted as an analogy for a novel effect caused by the interaction of universes, not the traditional wave-based Doppler effect, as clarified in our conversation.
Philosophical tone: The translation maintains the original’s speculative and narrative style, avoiding overly technical language where the original is intentionally broad or metaphorical.
Critical consideration: I avoided imposing standard physics interpretations (e.g., Big Bang or particle physics) and focused on the theory’s intent as a radical alternative, per your emphasis on its revolutionary nature.

Lyhytnovelli “Sotaperhonen”

Helmikuussa vuonna 2022 Venäjän liittovaltion armeija hyökkäsi Ukrainaan. Vuonna 2023 Suomeen oli paennut yli 40.000 Ukrainan kansalaista.

Yeva seisoi kivimiesten alla ja odotti Yurea. Hänen selkänsä takana oli korkea puinen ovi. Rakennuksen toisella puolella hiljaiset sähköjunat saapuivat Helsinkiin ja lähtivät maakuntiin. Tunnin päästä lähtisi juna Joensuuhun, sieltä Yure vaihtaisi bussiin. Se suuntaisi lähelle heikosti valvottua metsäaluetta Suomen ja Venäjän rajaa. Siitä he ylittävät rajan. Jos kaikki onnistuisi kuten suunniteltu.

Yure saapui kymmenen minuuttia myöhässä Marynian mustan BMWn kyydissä, nosti takakontista ison ruskean repun, kietoi nahkaiset remmit olkapäilleen ja käveli varmoin askelin Yevan luokse. He halasivat, suutelivat ja rakkaat jättivät jäähyväiset toisilleen, kunnes Yeva nousi BMW etupenkille ja Marynia kaasutti parkkipaikalta liikennevirtaan.

Yure katsoi hetken auton perään, huokaisi, kääntyi epäröimättä ympäri ja astui korkeasta puuovesta sisälle odotustilaan. Suunnitelman ensimmäinen vaihe oli toteutettu.

Joensuussa hän vaihtoi junasta bussiin. Yuren reppu oli painavampi kuin se oli hänen lähtiessä Helsingissä. Kolme miinaa painoi yhteensä kolmekymmentä kiloa. Ne löytyivät WCstä. Niiden sytyttimet hän laittoi repun sivutaskuihin. Hän laski repun bussinkuljettajan käsiin, katsoi kun se siirtyi aukinaisen matkatavaratilan sisälle. Värikäs perhonen lepatti kuljettajan ympärillä. Hän työskenteli rutiinilla. Ei selvästi osannut epäillä sisältöä. Siellä oli jo kolme isoa reppua. Ja vielä tulisi kaksi lisää. Kuhmossa odotti heitä kuusi miestä. Sieltä he jatkaisivat kahdella pikkubussilla Raatteen portin kautta kohti Raatteen Vartioasemaa, mutta poikkeaisivat ennen sitä pohjoiseen, kiertäisivät Raatejärven pohjoisreunalle, ylittäisivät valtakunnan rajan.

Bussissa oli televisioruutu. Se oli päällä. Siinä näkyi uutiset. Vakavailmeinen uutistenlukija kertoi uusimmat Ukrainan sotatapahtumat. Vaikkei Yure ymmärtänyt suomenkielistä puhetta, hän tiesi asioiden olevan huonommin kuin televisiossa kerrotaan. Suomi oli heidän liittolainen ja media noudatti ylempien ohjeita. Rintamat Ukrainassa olivat romahtamassa, sotilaat olivat uupuneet ja alkaneet antautua taisteluitta venäläisille heti kun ensikosketus oli saatu. Ratkaiseva vastahyökkäys oli epäonnistumassa. Ukraina tarvitsi heti apua. Kipeästi apua. Paras apu Ukrainalle oli laajentaa sotaa uusille rintamille ja näin pakottaa Venäjä jakamaan voimia.

Hän kuunteli presidentti Niinistön haastattelua. Niinistö oli harmaantunut muutamassa vuodessa, hänen äänensä kuulosti itsevarmalta, mutta tarkkakuuloiset olivat havainneet puheessa uusia, ihmetystä herättäviä piirteitä. Presidentin sisäpiiri tiesi ajatusten katoamisen kohtausten tihentyneen ja olisi vain ajan kysymys milloin se paljastuisi suurelle yleisölle. Niinistön esiintyminen oli kuitenkin itsevarmaa kuten dementian alkuvaiheessa yleensä on. Vahva ammattitaito säilyy vielä vuosia sairauden runtelemissa aivoissa, ja kun poliitikon ammattitaito on olla vakuuttava, hän osaa puhua toisten kirjoittamia ajatuksia, niin edes toimittaja ei ymmärtänyt edessään olevan miehen suurta salaisuutta. ”Me olemme turvassa, päätämme Nato jäsenenä edelleen sodan ja rauhan asioista yksin, vaikka liittoutumattomuus on ohitse. Me olemme valinneet puolemme, läntiset arvot. Suomi on kahlittu länteen. Meitä ei uhkaa mikään.”

Yure hymähti. Hän kertasi mielessään suunnitelman. He jäisivät bussista pois Kuhmossa. Se oli vaatimaton, yksi kerroksinen betonirakennus rakennusajalleen tyypillisine tasakattoineen. Aseman toisessa päässä sijaitse S-market kauppa. He eivät kuitenkaan ostaisi sieltä kuin päivän eväät, sillä kahdentoista sissisotilaan näköistä miestä isoine reppuineen herättäisi huomiota liikaa. Pikkubusseissa odotti heidän seikkailunsa ruokahuolto. Kaksi bussia veisi heidät hiljaisena sovitulle laskeutumisalueelle. Siellä he poistuisivat tieltä, piiloutuisivat metsään. Nukutun yön jälkeen he aloittaisivat vaelluksensa kohti auringon nousua.

Suuri seikkailu oli alkamassa. Kesäkuun alku oli poikkeuksellisen lämmin. Seikkailu, jonka keskeisissä rooleissa oli kaksi ryhmää voimakkaita miehiä, kahdessatoista repussa oli mukana kannettavat aseet ja räjähteen, sekä yksi suunnitelma. Tämä sijaitsi kuitenkin vain heidän pään sisällä piilossa. Se veisi heidät kontaktialueelle Venäjän Alakurttiin johtavalle tielle. Yure katsoi ylös taivaalle. Siellä avaruuden kynnyksellä oli heidän paras ystävä, Yhdysvaltojen satelliittiparvi.

Heinäkuu alkoi sateella. Aikaa ei ollut hukattavaksi. He olivat vaeltaneet kesäkuun alusta lähtien kohti itää. Kahden ryhmän koko oli yhteensä kaksitoista miestä. He olivat jakautuneet kahdeksi ryhmäksi sillä puolijoukon paljastuminen tapahtui helpommin kuin kahden pienen kaukopartiomaisen ryhmän. Ylitettyään Suomen rajan ja siirryttyään Venäjän puolelle, he olivat omillaan. Heidän kaulassa roikkui suomalaiset tuntolätkät, vaatetus oli armeijan kesävarastosta. Miinat, aseet, kaikki viimeistä piirtoa myöten teki heistä ulkoisesti suomalaisen sotilaan näköisen. Heillä oli nyt kiire.

Ukrainan rintamalta kantautui huonoja uutisia. Yure, oli vaihtanut nimekseen Jari. Heillä kaikilla oli suomalaiseen viittaava peiterooli. Vaikkeivat he osanneet suomenkieltä, heidän taskuissaan oli rakkaille kirjoitettuja suomenkielisiä kirjeitä viikattuina taskuihin jos heidät löydetään kuolleena.

Rintamalta kantautuneiden huonojen uutisten vuoksi he olivat jättäneet yhden iskupaikan pois, sillä se lisäisi operointiaikaa viikolla. Sen sijaan he toteuttaisivat kaksi hyökkäystä, yksi Alakurttiin johtavalla tiellä sotilaskuljetukseen. Tavoite oli räjäyttää kolme kuorma-autoa joiden tiedettään kuljettavan kussakin 27 sotilasta. Toinen isku kohdistuisi Alakurtin uusiin juoksuhautoihin ja niiden yhteyteen kerättyihin asevarastoihin. Tällä haluttiin varmistaa Venäjän huomio. Suomen armeijan hyökkää Venäjän sotilaskohteisiin.

Karjalan tasavallan metsät ovat kuusivaltaisia. Aluskasvusto kasvoi rehevänä soilla ja maasto oli kaikkea muuta kuin tasaista, ylämäet vaihtuivat pian alamäkiin, vain pian noustakseen kallioisena jälleen puiden huipun korkeudelle. Männiköt helpottivat liikkumista, mutta niiden jälkeen alkava lehtipuinen metsä enteili reitin päätyvän suohon. Itikkaparvit valvottivat aamuisin ja iltaisin. Siellä täällä kuului tikan koputus ja susien ulvahdukset. He olivat nähneet karhupesueen jäljet, loikkineet kalaparvin täyttämien purojen yli. Maasto poikkesi Ukrainan tasaisista pelloista ja niiden reunoja rajaavista metsäkaistaleista. Täällä maa oli koskematon ja muokkaamaton. Heinäkuu vaihtui elokuuksi.

Alkuviikosta otettu satelliittiyhteys paljasti Venäjän edenneen koillis-Ukrainassa kohti Harkovaa ja presidentti Zelenskyin romahtaneen. Johtaja vaipui epätoivoon. Hän oli harkinnut maanpakoa, jolloin armeija jäisi ilman sinnikästä, uskoa miehiin valavaa näyttelijää.  Yure ja kaikki muut yksitoista miestä olivat kokeneita sotilaita ja vannoutuneita nationalisteja. Yuren varustuksiin kuului aseiden lisäksi syanidihappo. Mikäli iskun jälkeen oli vaara jäädä kiinniotetuksi, hän ottaisi sen suuhunsa ja purisi. Kuolema ratkaisisi ongelman. Elävänä hän paljastuisi ensimmäisen tunnin kuluessa ei suomalaiseksi, vaan Ukrainan sotilaaksi. Koko juoni perustui siihen, että heitä pidetään Suomen armeijan yksikkönä suorittamassa pääesikunnan heille antamaa tehtävää.

Päivämarssin tahtia oli kiihdytetty. Operaation piti olla suoritettu elokuun loppuun mennessä, ja Venäjän sotilaallinen vastine piti tulla myös elokuun puolella. Tällöin Ukrainan media levittäisi uutista koko kansalle ja erityisesti rintamille – Suomen urhea soturikansa liittyy mukaan sotaan ja perustaa pohjoisen rintamalohkon minkä seurauksena Venäjä joutuu siirtää joukkoja pois Ukrainasta.

Venäjän vastaisku Alakurttiin suoritetulle hyökkäykselle olisi varma, sillä se ei voisi epäröidä hetkeäkään tässä kriittisessä maailmantilanteessa. Yhdysvaltojen mukaan Venäjä iskisi Lappeenrannan sotilastukikohtaan, tuhoaisi muutaman lentokentän ja Haminan sataman. Suomen taasen olisi vastattava, sillä sen lännestä saama sotilastiedustelu pitäisi Alakurtin iskua uutena Mainilan laukauksina eikä maan johdolla tiettyjä soluttautuneita henkilöitä lukuun ottamatta ollut todellista käsitystä tapahtumista. Koska Suomen puolustuspolitiikka nojaa Natomaiden tukeen, Suomi oli rohkea ja epäröimättä tekisi symmetrisen vastaiskun.

Mutta se mitä Suomi ei tiedä tehdessään vastaiskun, Naton piirissä Suomea pidetään hyökkääjävaltiona. Ensi-iskun antoi Suomi. Venäjän Alakurttiin suoritettu isku on läntisten tiedustelujen valtiojohdoilleen antaman tiedon mukaan Suomen oma operaatio. Se on valhe. Vaikka se on valhe, juoneen kuuluu koko läntisen media yhdenmukainen paniikkiotsikot ”Suomi hyökkäsi Venäjälle. Miten Nato reagoi?”

Nato ei tietenkään reagoi mitenkään. Sillä seuraavat otsikot leviävät jo läpi läntisen median ”Naton artikla 5 ei saa kannatusta natomaiden joukossa. Nato on puolustusliitto, ei hyökkäysliitto. Suomi saa sotia yksin.”

Sitten ikään kuin lohdutuksena jotkut natomaat lupaavat tukea Suomea sotaponnisteluissa lähettämällä ilmapuolustusohjuksia, itsesuojelukranaatinheittimiä. Suomella oli onneksi vahva armeija, 300.000 koulutettua, rintamakelpoista sotilasta. Se joukko pitää Venäjän tulevina kuukausina kiireisenä.

Yure tunsi voimiensa olevan äärirajoilla, sillä päivämarssin pituuden lisääminen raskaine kantamuksineen ja ulkona taivasalla nukkuminen nakersi kahden ryhmän voimia. Onnekseen he saivat jatkuvaa satelliittikuvaa ympäristöstään jonka tarkoitus oli varoittaa ja estää heitä törmäämästä venäläisiin joukkoihin tai siviileihin.

Hänen ryhmänsä oli saapunut operaation taitepisteeseen, Alakurtin länsipuolelle rakennettujen juoksuhautojen lähietäisyyteen. He tarkastelivat satelliittikuvien lisäksi kiikareilla ympäristöä ja etsivät helposti kuljettavia reittejä kohteiden luokse. Kaikki miinat olivat kaukolaukaistavia. Yure asentaisi omansa kolme asevarastojen ja polttoainevarastojen ympärille. Yhteensä miinoja oli viisitoista. Se saisi näyttävän räjähdyksen aikaan. Heidän tehtävänsä oli myös ennen räjähdyksiä näyttäytyä valvontakameroissa sekä Venäjän satelliiteissa avoimilla paikoilla. Se varmistaisi sotilastiedustelun raportin kertovan haluttua infoa Venäjän sotilasjohdolle. Suomalaiset ovat hyökänneet Venäjälle.

Venäjän vastaiskun, Suomen vastaiskun ja sodan julistuksen välillä maailma menisi sekaisin ja sen sekasotkun varassa he livistäisivät alueelta siviilivaatteissa lähelle Petroskoita missä odotti ukrainalaisia pakolaisia ja väärennetyt maahantulopaperit.

Kun Yure painoi miinojen etälaukaisijaa, hän ensin epäili olivatko räjähteet lauenneet lainkaan. Tuskallisten sekuntien jälkeen näkyi välähdyksiä, maa alkoi tärähdellä jalkojen alla ja samalla ääni kantautui ryhmän korviin. Sitten alkoi toistuvat räjähdykset kohteessa kun ammusvarastojen sisällöt toisensa perään räjähtivät. Polttoainesäiliöt leimahtivat. Savupilvet näkyivät Suomeen asti missä rajavartiosto lähetti pikaisia raportteja vartioston johdolle ja lopulta tieto saavutti presidentti Niinistön lähimmät miehet. He arvuuttelivat kannattaako Niinistöä informoida vasta sen jälkeen kun hänelle oli laadittu valmis puhe medialle. Muuten hän voisi höperönä puhua mitä sattuu. Tärkeintä oli tehdä Venäjälle selväksi että räjähdykset oli Venäjän omaa syytä eikä Suomella tai Ukrainalla ollut mitään tekemistä tapahtumien kanssa.

Samaan aikaan Moskovassa presidentti Putin luki raportin. Neuvoteltuaan Duuman puolueiden johdon kanssa antoi armeijalle käskyn iskeä Suomeen. Minuutin päästä nousi ohjukset ilmaan.

Yhä useampi suomalainen ahdistuu Suomen tasavaltaan tungetusta “ryssävihasta”. Mitä “ryssäviha” on?

“Ryssäviha” on venäläisen syntyperän vihaamista

Suomella on jakautunut historia. Osa kansasta yhä palvoo ruotsinvaltaa. Osa kokee elävänsä itsenäisessä Suomen tasavallassa. Osa tuntee identiteettinsä olevan karjalaisuus.

Itsenäinen Suomi on hajoamassa

Viha repii Suomen kahtia. Ukrainan ja Venäjän välinen sota kaikuu Suomessa. Viha kaikuu kuin tyynen kesäyön huuto. Ruotsisuomalaisten kokema russofobia on sytyttänyt sydämet tuleen. Miksi? Pelkästään russofobia, venäläisyyden pelko, ei selitä vihaa, sillä viha edellyttää estojen poistumista. Pelko ja viha ovat mielenkiintoisessa suhteessa toisiinsa. Viha syttyy, viha voittaa pelon kun Ruotsin valtaa palvovat suomalaiset löytävät isoveljen jolla on sama, jaettu vihantunne. Tuo isoveli on Nato ja sen johtaja Yhdysvallat. Edellisen vihan sytytti ja pelon poisti Hitler ja Saksan vahva armeija.

Harhautuneet suomalaiset

Siinä missä Ruotsin kulttuuriselle vallalle kuuliaiset suomalaiset yhä kokevat “ryssävihaa”, niin he vastuuntunnottomasti vetävän mukaansa vihaan ihan tavallisia suomalaisia.

Muutos on jo tapahtunut. Suomalaiset ovat asettuneet Ruotsin valtaan jälleen kerran ja luopuneet itsenäisyydestä vihan tähden.

Entä karjalasuomalaiset?

On kolmas ihmisryhmä. Karjalasuomalaiset. Heidän tunteisiin ei “ryssäviha” syty. He ovat monestakin syystä immuuneja ruotsisuomalaisten viljelemälle, yltyvälle vihantunteelle. Syitä on venäläisten ja karjalasuomalaisten perinteinen ystävyys, kaupankäynti, sosiaaliset kontaktit. Eikä vähimpänä se, että venäläiset ovat karjalasuomalaisten sukulaisia, serkkuja. Kukapa vihaisi omiaan?

Suomi jakautuu kolmeen osaan

Karjalasuomalaiset ahdistuvat ruotsisuomalaisten yli tulvivasta “ryssävihasta”. Eikä ihme, sillä karjalasuomalaisia on haukuttu läpi historian mm. laukkuryssiksi. Laukkuryssät olivat kiertäviä karjalaiskauppiaita. Karjalasuomalaisiin on suhtauduttu jopa niin kielteisesti, että Suomen länsirannikko kieltäytyi vastaanottamasta sotaevakkoja nimitellen heitä “ryssiksi”.

Suomi on näin ollen kulttuurisesti jakautunut maa. Suomen maassa elää ruotsisuomalaiset, suomalaiset ja karjalasuomalaiset. Nämä ovat eläneet ja rakentaneet yhtä maata itsenäisyyden vuosikymmenet. Kunnes jälleen “ryssäviha” on syttynyt ruotsisuomalaisten keskuudessa, levinnyt jo suomalaisiin. Se ahdistaa karjalasuomalaisia.

Karjalasuomalaiset haluavat oman tasavallan

Karjalasuomalaisten ympärillä pyörivä viha iskee heihin kun avaa television, radion, lukee lehtiä ja kuuntelee valtiojohdon viljelemää vihapuhetta.

Vihan kokemukseen uponneet ruotsisuomalaiset eivät ymmärrä karjalasuomalaisten ahdistuksen tunnetta. Eikä ihme, sillä itäiset maanosat ovat olleet jo vuosikymmenet ruotsisuomalaisten epäsuoran vihan kohde. Ei ole sattumaa, että ruotsinkieltä on pakko lukea kaikissa peruskouluissa, ei vain siellä, missä kielestä voi olla hyötyä, vaan myös maan itäisissä osissa, joissa siitä on haittaa turhien kieliopintojen syödessä resursseja vaikkapa venäjänkielen opinnoilta.

Häikäilemättömintä on se, että karjalasuomalaisten pakkoa oppia ruotsinkieli, se perustellaan ruotsinkielisten oikeudella saada palveluja näiltä. Karjalasuomalaisilla on siis perustelujen mukaan velvollisuus toimia ruotsisuomalaisten palvelusväkenä.

Suomi ja suomalaiset on vihan miekalla pilkottu kolmeen ihmisten ryhmään kulttuurisesti, elinolosuhteilta ja valtion tavoitteiltaan: ruotsisuomalaiset, suomalaiset ja karjalasuomalaiset

Karjalasuomalaiset ovat syyttömiä kansojen jakautumiseen

Karjalasuomalaiset ovat, ei vain ahdistuneet virinneestä “ryssävihasta”, vaan myös kyllästyneet olla kolmannen luokan kansalaisia maassa, jonka perustuslain vastaisesti heitä pakotetaan palvelijoiksi, viedään toimeentulon edellytykset katkomalla kauppasuhteen itään ja viljelemällä heihin kohdistettua epäsuoraa tai kärjistyvää “ryssävihaa”.

Tämän seurauksena karjalasuomalaisten on luonnollista poistua Suomesta ja viedä kotinsa mukanaan.

Alla Karjalasuomen tasavallan kartta Venäjän liittovaltioon liittyneenä.

Miksi Venäjä odotti vuoteen 2022 ennen kuin päätti ratkaista sotilaallisesti Ukrainan valtion venäjänkielisiin ukrainalaisiin kohdistaman vainon?

Jo vuodesta 2014 tiedettiin yleisesti se, että Yhdysvallat rahoitti, koulutti ja aseisti Ukrainan armeijaa. Vuosien 2014-2017 välisenä aikana Ukrainan armeija oli heikko. Siitä ei olisi ollut vastusta Venäjälle, vaan se olisi kaatunut kuin dominopalikat venäläisten etenemiseen.

Paras aikaikkuna oli 2014-2017.

2014 ja 2017 välinen aikaikkuna olisi ollut nopean voiton tavoitteen kannalta paras Venäjälle. Ukraina olisi kaatunut Venäjän syliin.

Voiton näkökulmasta tuntuu näin ollen typerältä odottaa vainoajien vahvistumista. Koulutus, rahoitus ja aseistus parani ihan silmissä. Myös ukrainalaisten asenne vahvustui ja itsetunto kohosi. Lisäksi Minsk sopimukset osoittautuvat pelkäksi paperiksi. Venäjänkielisiä vainottiin säälittä. Miksi Venäjä jahkaili?

Venäjä jahkaili turhaan?

Yksi selkeä syy lopulta löytyy sille, miksi Venäjä odotti kahdeksan vuotta. Tämä selittyy sillä, että Venäjä ei tahtonut sotia Ukrainaa vastaan, vaan Natoa vastaan. Nato on Venäjän vihollinen, ei Ukraina.

Venäjä halusi sotia. Naton kanssa.

Kamppailulajeja harrastava ei mene heittelemään vasta-alkajaa ympäri tatamia. Kun haluaa kehittyä, on löydettävä itsensä veroinen vastustaja. Venäjä odotti tarkoituksella Ukrainan kehittymistä. Se kannatti. Nyt Venäjä voi harjoitella Ukrainaa vastaan kuin sotisi Naton kanssa. Se kehittää taktiikoitaan, aseitaan, koulutustaan. Se harjoittelee sodanjohtoa, liikkeitä, vetäytymisiä ja etenemisiä.

Sotilaallisesta näkökulmasta näin ollen varsin viisas veto antaa Ukrainan nousta vertaisekseen vastustajaksi.

Väitetään, ettei kakkua voi sekä säästää että syödä. Vanha tieto. Hallitus väittää onnistuneensa teossa. Mitä tarkoitan?

Metsien hakkuut.

Marinin hallituksen ns.punavihreät voimat ovat törsänneet rahaa, ottaneet lainaa ja taas törsänneet rahaa. Lainaa on otettu 40 miljardia aikana jolloin valtiolainojen korot ovat nousseet pystysuoraan ylös. Velkarahaa on lähetetty Italiaan, Espanjaan, Saksaan miljardi tolkulla. On ostettu F-35 hävittäjiä, nostettu Naton myötä sotabudjettia. Ukrainaa on avustettu miljardilla. Sairaanhoitajille operoitiin roima korotus palkkoihin. Voi siis todellakin väittää Marinin hallituksen syöneen kakun viimeistä murusta myöten.

Voiko kakun myös säästää?

Ei. Kun viimeinen murunen kakusta on työnnetty punattujen huulten väliin, kakkua ei ole. Se on kadonnut. Vai sittenkin on yhä olemassa?

Mitä kakun tilalle?

Suomen valtiolla on luonnonvaroja. Meillä ei ole öljyä, ei hiiltä. Ja hyvä niin, sillä fossiiliset luonnonvarat loppuvat joskus. Sen sijaan Suomella on runsaasti metsiä. Metsä uusiutuu. Valtion metsistä vastaa Metsähallitus. Metsähallitus tekikin vuonna 2022 ennätystuloksen, valtion kassaan kertyi 423 miljoonaa euroa, josta noin kolmannes suoraa voittoa Marinin hallituksen tilille. Voitoilla ei makseta Sannan hallituksen kymmenien miljardien lainoja pois, sillä, kuten aiemmin kerroin, korkokulut ovat ampaisseet pystysuoraan nousuun. Mutta metsien tuotoilla maksetaan kivasti kasvavia korkokuluja. Vai eikö makseta?

Kakun säästämistalkoot.

Marinin tuhlurihallituksen vihreämmän oksan tytöt Ohisalo ja Andersson vaativat metsien suojelua ja hakkuiden vähentämistä. Eli suomennetaan: ensin samat tyttöset ministereinä ovat popsineet koko kakun viimeistä murusta myöten, mutta syötyään sen, he vaativat kakun säästämistä.

Moni kakku päältä kaunis.

Moni kakku voi olla päältä kaunis Time lehden kannessa, mutta kun selataan lehden sisältöä, paljastuu pinnan alta loputon tyhmyys. Ensin popsitaan kakku, sitten valitellaan kun kakkua ei ole olemassa. Ensin tuhlataan valtion rahat, ja kun valtio tuhlauksen seurauksena pakkomyy metsiä, valitellaan puiden kaatoa epävihreytenä luonnon tuhona.

Mutta jäljelle jää kysymys – kuka sen metsien tuhon aiheutti? Metsämies pörisevä moottorisaha kädessä, vai Sanna Marinin hallitus lusikka kädessä tyhjän kakkulautasen edessä?

Kirjoitan nyt artikkelin jossa avaan sanan nationalismi. Pyrin helppolukuisuuteen ja jätän monimutkaiset taustojen selvitykset pois. Sitten kerron miksi nationalismi johtaa kansalliseen vainoon.

Nationalismi

Nationalismi on aate, ismi yhdestä kansasta, yhdestä valtiosta ja yhdestä johtajasta. Ein Volk, ein Reich und ein Fuhrer. Nykyisin nationalismia sovitetaan demokratian valepukuun. Tällöin jätetään ein Fuhrer iskulause taka-alalle. Toivotaan “vahvaa” johtajaa. Se on kuitenkin yhden johtajan synonyymi.

Mihin nationalistit pyrkivät

Nationalismin aatteen mukaan yhdessä valtakunnassa tulee elää yksi kansa. Tällä kansalla on yksi aate, aate omasta olemassaolostaan. Olemassa olon vastakohta on olemassa olemattomuus, mutta nationalistit kokevat olemassa olon vastakohdaksi moninaisuuden. Kun ei ole yhtä hegemonista kansanainesta, valtakunnassa vallitsee kuvottava sekasotku.

Kuvottava sekasotku johtaa valtakunnan hajaantumiseen, turvattomuuteen ja yhden kansan merkityksen häviämiseen. Tämä häviäminen on ontologinen, olemassa olon väärin ymmärretty vastakohta.

Yksi kansa, ein Volk

Koska moninaisuus, moniarvoisuus hävittää nationalistin mielestä valtakunnan, on kansaan lujitettava yksi aate, yksi tarkoin määritelty arvojärjestelmä, sillä moniarvoisuus uhkaa nationalismia.

Ein Reich, kansallisvaltio

Rajojen piirtäminen ihonvärin, ohimoiden ja poskipäiden ulkomuodon perusteella on perinteisen nationalismin syvin ominaisuus. Nationalisti uskoo ulkomuodon kuvaavan sisäisyyttä, siihen, että se heijastaa sisäistä henkeä.

Väärän väriset tai muotoiset ovat nationalistille uhka, koska silmin ei nähdä minkälainen toisen ihmisen henki, aate, arvotodellisuus on. Näin ollen eri näköinen on uhka jo itsessään.

Vaino

Nationalismista seuraa erilaisuuden vainoaminen. En nyt kuitenkaan käsittele vainoa ulkonäköperusteisesti, sillä se on helposti ymmärrettävissä ilman selityksiä. Sen sijaan keskityn toisenlaiseen vainoon.

Päinvastoin kuin nationalistit kuvittelevat, yksinkertainen -ulkonäkö vastaa sisäisiä ajatuksia – ei toimi.

Vaikka nationalistisessa valtiossa eläisikin vain ulkomuodoltaan yhtenäinen kansakunta, kansan keskuudessa ilmenee eroja. En nyt lähde erittelemään näitä eroja, mutta nationalistille lopulta selviää, että kylässä on ihmisiä, joilla on erilaisia ajatuksia. Koska erilaisuus uhkaa nationalistin sisäistämää aatetta valtakunnan yhtenäisistä, koossa pitävistä voimista, alkaa erilaisten ajatusten ja arvojen vainoaminen.

Mitä eroa on nationalistilla ja natsilla

Ei mitään. Ne ovat sana jolla on yksi merkityskenttä. Nationalisti saattaa pitää itseään erilaisena kuin natsi on, mutta tämä on kehäpäätelmä. Kumpikaan ei siedä valtiota uhkaavaa erilaisuutta.

Uhan tunteesta seuraa vaino. Erilaisia vainotaan. Vaino valtiollistuu.

Ein Fuhrer

Vaikka nationalismia sovitetaan demokratian osaksi, päädytään paradoksiin. Demokratiassa hyväksytään erilaiset ajatukset ja arvot. Edustuksellisessa demokratiassa eri kansalaisten eri arvoja edustetaan parlamentissa. Nationalisti kuitenkin kokee erilaisuuden uhkaavan heidän identiteettiä, ja uhkaavan valtiota. Uhkaan on reagoitava.

Tästä syystä demokratia voi olla nationalistille väline, mutta ei päämäärä. Nationalistin päämäärä on poistaa erilaisuus ja muokata yhteen valtioon yksi kansa, yksimielinen kansa.

Tätä päämäärää tavoitellaan nostamalla kansakunnan ja edustuksellisen parlamentin johtoon yksi valtion johtaja, ein Fuhrer. Kun on yksi johtaja, on yksi vastuunkantaja. Voi vainota ilman vastuuta.

Vaino on keino saavuttaa tavoite

Päästäkseen ideaaliin yksi kansa, yksi valtio, nationalismi johtaa välttämättä vainoon. Merkittävintä on ymmärtää, että globaalin maailman aate on itse asiassa nationalismin aate.

Globalismi, nationalismi ja vaino

Globalismin aatteessa koko maailman kansat ovat ihonväristään ja ajatuksistaan huolimatta yksi ihmiskunta. Aatetta yhdestä ihmiskunnasta ajaa liberaali demokratia. Liberaali demokratia hyödyntää demokratiaa, pukeutuu sen asuun, mutta se on kuitenkin nationalistinen aate maapallon kokoisesta yhdestä kansasta, yhdestä valtakunnasta.

Onko liberaali demokratia nationalismiin perustuva aate

Kyllä. Liberaali demokratia hyödyntää nationalismin ideaa, vaikkakin näennäisesti taistelee sitä vastaan. Se taistelee ihonvärin, seksuaalisuuden perusteella tapahtuvaa syrjimistä vastaan. Se haluaa yhden maailmanhallituksen johtamaan kansakuntia joilla on yksi aate. Tutusti sanoen: Ein Volk, ein Reich.

Kuten olen todennut aiemmin, nationalismi johtaa vainoon, niin myös liberaali demokraatit, globalistit vainoavat jo nyt erilaisia ihmisiä, moniarvoista, moninapaista maailmaa jossa on monta valtakeskittymää. Liberaali demokraateille valtakeskittymiä saa olla vain yksi, ihmisten pitää olla siellä, liberaali demokratiassa, arvoltaan samanlaisia – se on nationalismia. Tämä vaino on käynnistänyt ja tulee käynnistämään jatkossakin paikallisia sotia. Lopulta niistä syttyy maailman palo. Mainitsen Irakin, Libyan, Ukrainan.