Toinen luomiskertomus. (ChatGPT kuvaus metafysiikan teoriastani “Toinen luomiskertomus. Linkki: https://jarmolius.fi/wordpress/?p=240 )

Tämä teoria lähtee yksinkertaisesta kysymyksestä: mitä jos maailmankaikkeudella ei olekaan alkua?

Nykyinen kosmologinen ajattelu kuvaa maailmankaikkeuden kehitystä alkuräjähdyksen kautta. Tällöin joudutaan kuitenkin kysymään, mitä oli ennen alkuhetkeä ja mistä itse ensimmäinen tapahtuma syntyi. Toinen luomiskertomus lähestyy ongelmaa toisin. Sen lähtökohtana on ajatus, että luonnonlait eivät ole syntyneet maailmankaikkeuden mukana, vaan ovat ikuisia. Maailmankaikkeudella ei tällöin olisi varsinaista alkua eikä loppua.

Teoria perustuu ajatukseen kahdesta erilaisesta universumista, joiden luonnonlait poikkeavat toisistaan olennaisesti.

Meidän universumissamme ovat voimassa esimerkiksi etäisyyden ja ajan käsitteet. Sen sijaan toisessa universumissa etäisyyttä ei olisi olemassa samalla tavalla kuin meidän todellisuudessamme. Kyse ei siis olisi toisesta paikasta tämän maailmankaikkeuden sisällä, vaan kokonaan toisesta todellisuudesta, jolla olisi omat luonnonlakinsa.

Reikä kahden universumin välillä

Teorian keskeinen käsite on reikä. Ajatellaan, että näiden kahden universumin välille syntyy yhteys. Tämä yhteys ei ole tavallinen reikä avaruudessa, vaan rajapinta kahden erilaisen todellisuuden välillä. Tämän teorian mukaan juuri tällainen yhteys olisi se tapahtuma, jota olemme tottuneet kutsumaan alkuräjähdykseksi.

Alkuräjähdys ei siis olisi kaiken olemassaolon alku. Se olisi tapahtuma, jossa kaksi jo olemassa olevaa todellisuutta pääsi kosketuksiin toistensa kanssa.Tämän seurauksena meidän universumissamme syntyisi materia.

Tässä mallissa materia ei siten ole kaikkein perustavinta todellisuutta. Se, minkä havaitsemme hiukkasina ja aineena, olisi seurausta kahden universumin välisestä yhteydestä.Mitä aine oikeastaan on?

Teorian radikaalein ajatus koskee hiukkasia.

Jos esimerkiksi kvarkkeja tarkastellaan tämän mallin kautta, ne eivät olisi täysin itsenäisiä, jakamattomia aineen rakennuspalikoita. Ne olisivat eräänlaisia reikiä tai rajapintoja kahden universumin välillä.Meidän universumistamme katsottuna tällainen rajapinta näyttäytyy hiukkasena. Se voi käyttäytyä massallisena kappaleena ja vaikuttaa ympäristöönsä painovoiman tavoin. Toisen universumin näkökulmasta kyse ei kuitenkaan välttämättä olisi hiukkasesta lainkaan, koska siellä eivät päde meidän käsitteemme etäisyydestä, tilasta ja aineesta.

Tämä tarjoaa yhden mahdollisen tavan ajatella sitä, miksi aineella on sellaisia ominaisuuksia, joita emme pysty palauttamaan vielä yksinkertaisempaan rakennusosaan.

Ajatus voidaan ilmaista myös näin:

Aine ei ole reikä universumissa, vaan universumiin syntynyt reikä toiseen todellisuuteen.

Aika ja maailmankaikkeuden synty

Kun yhteys kahden universumin välillä syntyy, myös meidän käsityksemme ajasta muuttuu.

Teorian mukaan aika ei välttämättä ole yhtenäinen ja kaiken perustana oleva suure, vaan se liittyy oman universumimme rakenteeseen ja luonnonlakeihin. Kahden universumin välinen yhteys voisi synnyttää tilanteen, jossa aika meidän universumissamme ikään kuin fragmentoituu.

Näin alkuräjähdys ei olisi ajan alku, vaan muutos siinä, miten aika ja aine ilmenevät meidän universumissamme.

Tämä johtaa keskeiseen ajatukseen: luonnonlait ovat ikuisia, mutta niiden ilmeneminen voi muuttua.

Voisiko teoriaa testata?

Pelkkä filosofinen ajatus ei vielä muodosta fysiikan teoriaa. Siksi olennaista on kysyä, voisiko tästä mallista johtaa havaittavia seurauksia.

Yksi mahdollinen ajatus liittyy hiukkasten liikkeeseen. Kuvitellaan atomi, joka liikkuu tasaisella nopeudella yhteen suuntaan. Sen ohi lähetetään kaksi kvarkkia samalla hetkellä ja yhtä kaukaa: toinen atomia edestä ja toinen takaa.

Jos kvarkit ovat tämän teorian tarkoittamia rajapintoja kahden universumin välillä, niiden käyttäytymiseen voisi vaikuttaa myös toinen universumi. Tällöin edestä ja takaa tulevien kvarkkien käyttäytyminen ei välttämättä olisi täysin symmetristä.

Ajatus muistuttaa nimeltään Doppler-ilmiötä, mutta kyse ei olisi tavallisesta äänen tai sähkömagneettisen aallon Doppler-ilmiöstä. Kyse olisi uudesta, hypoteettisesta ilmiöstä, joka syntyisi kahden erilaisen luonnonlakijärjestelmän vuorovaikutuksesta.

Jos tällainen ero voitaisiin joskus havaita ja mitata, se tarjoaisi mahdollisen kokeellisen väylän tutkia sitä, onko aineen taustalla jotakin nykyistä hiukkaskuvaa perustavampaa.

Maailmankaikkeus ilman alkua

Toinen luomiskertomus kääntää perinteisen luomiskysymyksen päälaelleen.

Sen sijaan että kysytään:”Mistä kaikki alkoi?” kysytään: “Mitä jos mitään alkua ei ollutkaan?”

Tässä näkemyksessä kaksi universumia ja niiden luonnonlait ovat olemassa ilman ensimmäistä hetkeä. Meidän maailmankaikkeutemme sellaisena kuin sen tunnemme syntyy, kun näiden todellisuuksien välille muodostuu yhteys.

Alkuräjähdys olisi tällöin todellinen tapahtuma, mutta ei kaiken olemassaolon alku. Se olisi muutos universumien välisessä suhteessa.

Aine, aika ja havaitsemamme avaruus olisivat tämän muutoksen seurauksia.

Teorian perusajatus voidaan tiivistää yhteen lauseeseen:Maailmankaikkeus ei syntynyt tyhjästä – se syntyi kahden erilaisen todellisuuden välisestä yhteydestä.

Tämä on metafyysinen hypoteesi, joka haastaa käsityksen aineesta kaikkein perustavimpana todellisuutena. Sen mukaan se, mitä kutsumme hiukkaseksi, voisi olla vain meidän universumimme puolella näkyvä ilmentymä jostakin paljon suuremmasta rakenteesta.

Jos tämä ajatus osoittautuisi fysikaalisesti mahdolliseksi, kysymys aineen perimmäisestä olemuksesta muuttuisi kokonaan: emme enää etsisi kaikkein pienintä hiukkasta, vaan sitä todellisuutta, jonka rajapintana hiukkanen toimii.