Suomi ja Ukraina sotivat viimeiseen mieheen

VIIMEISEEN SUOMALAISEEN JA UKRAINALAISEEN MIEHEEN

Miksi Yhdysvallat on kiinnostunut Suomesta ja Ukrainasta? Ja onko se kiinnostunut?

Lehdistä olemme saaneet lukea miten maailmalla ihmetellään piskuisen Suomen presidentin saamaa kutsua Valkoiseen taloon. Myös Ukrainan presidentti Porošenko on vieraillut Yhdysvalloissa toistuvasti.

Selkeästi voi sanoa että meidät on, Suomi ja Ukraina, vangittu nippusiteillä yhteen Yhdysvaltojen silmissä. Mikä meitä siis yhdistää?

Suomea ja Ukrainaa yhdistää pitkä raja Venäjää vastaan. Käytän sanaa ”vastaan” koska se kuvaa Yhdysvaltain näkökulmaa maihimme. Me molemmat maat olemme eteen työntyvä sillanpääasema suoraan Venäjän sydämeen. Meidän maantieteellinen asema tekee meistä vastustamattoman suupalan haukattavaksi, suunnasta jos toisesta, kun nykyinen kriisi kuumenee sodaksi.

Mutta on toinen asia mikä yhdistää Suomea ja Ukrainaa. Sotilasreservit.

Suomella on reservissä 900.000 miestä, Ukrainalla miljoona miestä. Yhteensä lähes kaksi miljoonaa sotilasta.

Molemmat reservit ovat heikosti, konventionaalisesti aseistettuja. Näistä miehistä enemmän kuin puolet kelpaa vain huoltojoukkoihin ja miinan polkijaksi. Mutta armeijan vahva ydin Suomessa on 300.000 miestä, Ukrainassa n. 250.000 miestä.

Yhteensä Suomella ja Ukrainalla on yli puoli miljoonaa aktiiviseen sodankäyntiin koulutettua rintamasotilasta. Se on Euroopan ja koko maailman suunnasta katsoen valtava henkilöresurssi. Reservi on heikosti aseistettu resurssi.

Heikko varustelu on tosiasia. Mutta. Heikkoa aseistusta onkin Yhdysvallat käynyt pönkittämään sekä aseistamalla että  kouluttamalla molempien valtioiden armeijaa.

Suomessa järjestetään säännöllisesti sotaharjoituksia Yhdysvaltojen kanssa. Sotilaat saavat joka vuosi uusia Amerikan leluja. Suomi kuuluu ensimmäisiin maihin jotka ostaa tehokkaimpia risteilyohjuksia. Näitä ohjuksia ei ole toimitettu edes moneenkaan NATO maahan.

Ukrainan ilmatilassa lentelee Yhdysvaltojen Droineja. Maan armeijaa kouluttaa Yhdysvallat. Presidentti Trump on juuri saanut luvan toimittaa Ukrainaan uusinta aseistusta. Amerikan leluja virtaa.

Mikä siis yhdistää Suomea ja Ukrainaa?

Meitä yhdistää Yhdysvaltojen kiinnostus meihin. Se aseistaa meitä, se kouluttaa meitä. Koulutuksen myötä se ottaa armeijamme käskyvaltaansa. Meidän kautta Yhdysvallat saa valmiin sotareservin joka on vertailukelpoinen Venäjän armeijan kanssa sekä miehistövahvuudessa että lähivuosina myös sotakalustossa.

Sotilaat on pian koulutettu ja aseistettu. Käskysuhteet alkaa olla testattu. Armeijat tottelevat kouluttajaansa ja aseistajaansa. Kehityksen jatkuessa tähän suuntaan jäämme enää odottaa milloin Valkoinen talo antaa armeijoillemme hyökkäyskäskyn. Yhdysvaltojen on helppo käydä sotaa toisten sotilailla. Sitä kutsutaan nimellä proxy-sota, eli sijaissota.

Kautta maailman sotahistorian vahvimmat armeijat ovat kasvaneet koko maailman vahvimmaksi liittämällä itseensä toisia armeijoita. Suomella on aiempaa kokemusta. 1941 armeijamme liitettiin natsi-Saksan armeijan vahvuuteen ja hyökkäyssotaan nimeltä operaatio Barbarossa.

Kuten Venäjän presidentti Putin totesi muutama vuosi sitten osoittaen sanansa suoraan Suomelle – Yhdysvallat sotii mielellään Venäjää vastaan viimeiseen suomalaiseen mieheen – tähän totuuslauseeseen voi lisätä: …viimeiseen sekä suomalaiseen että ukrainalaiseen mieheen.