Hurs Kurs Näsin ja Normarkin yläpuolella lipui hitaasti valkea pilvi. Sen alla tiira levitti
siipensä äärimmilleen. Se katsoi lossin perässä vaahtoavaa perävanaa ja maistoi silakan
tuoksun nokassaan. Keltaista lossia komensi Thor, merikapteeni Per Thor.
Kapteeni Thor työnsi kaasuvivun täysin eteen. Hänellä oli kiire määränpäähän. Perävana
yltysi kuplien, ja sinttilounas nousi pintaan. Kapteeni Thor kiirehti rakkaansa luokse; Lena.
Hän sanoi itselleen keulan pärskiessä aalloissa: “kaikilla merikapteeneilla on rakastettu
kaikissa satamissa.”
Lena asui saaressa nimeltä Normark. Få Fängön niemessä, kallion laella pirtissä. Pirtin koko oli 4 kertaa 5 metriä. Hirsi oli vuorattu punaisin pystylaudoin. Ikkunanpielet oli verhoiltu valkoisilla laudoilla ja savupiipusta nousi siro vana. Lena asetti kätensä ikkunalaudalle ja katsoi ulos. Hänellä oli vaaleat, palmikoidut hiukset, siniset silmät ja kukkamekko yllään. Vaikka Lena oli silmiä hyväilevä näky, hän oli ujo. Eikä siksi koskaan poistunut saareltaan outoon maailmaan.
Keltainen lossi oli ehtinyt puoleen väliin salmea kapteeni Thorin varmoin käsin ohjatessa
kohti määränpäätä. Metalliset vaijerit pitivät sihisevää ääntä yhdistäen lossin satamat
toisiinsa. Puolessa välissä Thor katsoi taakseen ja tunsi ikävän sydämessään. Degerön
saaressa, Hurs Kurs Näsin kylässä asui Anna, merikapteeni Thorsin toinen rakas.
Merikapteeni tunsi sielussaan raskaan syyllisyyden. Siellä hänellä oli naiset molemmissa
satamissa.
Lossin lähestyessä rantaa Thor jarrutti keulan laituriin kiinni. Kesalomalaiset käynnistivät
autonsa ja polkivat pyöränsä huolettomina rantaan. Pirteissä syttyivät valot ja merenrannat täyttyivät polskivista lapsista. He nauroivat huolettomina, eivätkä voineet mitenkään
aavistaa kapteeninsa raskasta taakkaa.Sekä Hurs Kursk Näsin että Normarkin kylissä
supistiin. Maailman nähneet vanhemmat ihmiset ymmärsivät etteivät lossin asiat olleet
tolallaan.
Merikapteeni Thor poimi tien varresta muutaman villin kukan, kohensi kipparinlakkiaan ja käveli kohti Lenan kotia. Lena asetteli kukat kristallimaljaan ja tarjosi kahvit. Thor palasi
alukselleen ansaitun kahvitauon jälkeen.
Astellessaan laivalle Thor katsoi tottuneesti taivaalle ja näki valkean pilven alla levein siivin
liitävän tiiran katse alas ikään kuin odottaen jotain. Thor lausui, vaikka harvoin puhui: “Olet sinä tiira ovela. Tiedät jo lossin ajan ja osaat odottaa maukasta sinttiateriaa.” Näin
merikapteeni Thorin päivä kääntyi iltaan. Hän sammutti lossinsa Degerön rantaan ja käveli
Hurs Kurs Näsin kylään taittaen matkalla muutaman mustikan metalliseen kippoon
viemisiksi Annalle.

Aamulla merikapteeni Per Thor käveli vastasilitetyissä työvaatteissa lossilleen. Hän tervehti aluksen metallisella kaiteella istuvaa tiiraa. Tiiran pää oli kallellaan sivulle niin kuin se olisi halunnut kysyä jotain. Hetken toisiaan katseltuaan tiira levitti siipensä ja lähti luontonsa voimalla lentoon. Merikapteeni Thor päästi ensimmäiset kesälomalaiset lossilleen, katsoi eteensä ohjaamosta kuten maailman meriä nähnyt kapteeni katsoo ja ajatteli tulevan päivän lounasta.