Makasin taas viime y\u00f6n\u00e4 silm\u00e4t kiinni s\u00e4ngyss\u00e4 ja katsoin suljettujen luomieni l\u00e4pi toiseen maailmankaikkeuteen. L\u00e4hestyin massaa, sit\u00e4 pienint\u00e4, jakamatonta hiukkasta, joka aiempien pohdintojen perusteella on paljastunut aukoksi toiseen universumiin, kosmokseen.<\/p>\n
Py\u00f6rin sile\u00e4n rantakivenn\u00e4k\u00f6isen massan ymp\u00e4rill\u00e4 ja pohdin, millainen se on sis\u00e4lt\u00e4? Sis\u00e4lt\u00e4 se on jakamaton, ja koska se on jakamaton, sen on loogisesti oltava \u00e4\u00e4ret\u00f6n. Miten \u00e4\u00e4ret\u00f6n voi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sile\u00e4lt\u00e4 rantakivelt\u00e4 jonka reunat ovat hioutuneet py\u00f6reiksi ja jolla n\u00e4ytt\u00e4isi olevan \u00e4\u00e4rirajat joka puolella?<\/p>\n
Ent\u00e4 miten on mahdollista astua tuon kiven, massan sis\u00e4lle, \u00a0pian k\u00e4vell\u00e4 sinisen valtameren toisella puolen rantaa ihan toisesta kivest\u00e4 ulos? Voisiko t\u00e4ll\u00e4 mahdollistaa matkustus ymp\u00e4ri meid\u00e4n tuntemaamme avaruutta?<\/p>\n
Kyll\u00e4. Vastaus on kyll\u00e4. Voimme astua massan, kiven sis\u00e4lle ja k\u00e4vell\u00e4 ulos hetken kuluttua kymmenen tuhannen kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 toisen mantereen rantakivest\u00e4 ulos. Kaikki massa on yhdess\u00e4 tilassa, vaikka meid\u00e4n ulottuvuudessamme n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 massat olisivat irrallisia kivi\u00e4 satunnaisesti ripoteltuna siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 rantahiekkaa.<\/p>\n
Siis teoreettisesti voisimme matkustaa vaikka toiseen galaksiin silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksess\u00e4. Ellemme eksyisi.<\/p>\n
Koska minua kiinnostaa enemm\u00e4n se, mik\u00e4 on tuo toinen kosmos, kuin se, miten sit\u00e4 voi hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 meid\u00e4n universumissamme, makasin kolme tuntia s\u00e4ngyll\u00e4 silm\u00e4t kiinni tuijottaen katossa py\u00f6riv\u00e4\u00e4 rantakive\u00e4.<\/p>\n
Keskitin kaiken huomioni siihen. Sitten tunsin kun sain intuition. V\u00e4litt\u00f6m\u00e4n kokemuksen siit\u00e4, mik\u00e4 se on.<\/p>\n
Koko kehoni romahti kasaan. Aloin tuntea kuoleman l\u00e4heisyyden. Tajusin v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti koostuvani itse tuosta massasta. Sormeni, hiukseni, varpaani, vatsani, p\u00e4\u00e4ni – kaikki minussa koostui tuosta massasta. Ja kun siihen yhdistin aiemman pohdintani sen todellisesta olemuksesta: se on aukko kahden kosmoksen v\u00e4lill\u00e4, tunsin hipaisevan kosketuksen sinne.<\/p>\n
Tajusin, ett\u00e4 henki minussa, el\u00e4m\u00e4 ja tietoisuus piti massan liikkeell\u00e4, hy\u00f6dynsi sit\u00e4, t\u00e4ss\u00e4 meid\u00e4n kosmoksemme luonnonvoimilla hy\u00f6dynsi massaa, sai hermoverkkoni aivoissa v\u00e4litt\u00e4m\u00e4\u00e4n tietoa, yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4telmi\u00e4, muistamaan, aistimaan ja unelmoimaan tiedosta, niin my\u00f6s kuolema purkaisi minut massaksi.<\/p>\n
Kuolema valuttaa ihmisen, el\u00e4m\u00e4n, massan sille puolen aukkoa, jossa tuo toinen todellisuus toteutuu omine luonnonvoimineen.<\/p>\n
Tajusin, ettei siell\u00e4 ole ulottuvuutta, ei painoa, ei tilavuutta, ei valoa, ei mit\u00e4\u00e4n tuntemaamme luonnonvoimaa tai -lakia, vaan siell\u00e4 oli kosmos jonne ei voisi p\u00e4\u00e4st\u00e4, vaan jossa min\u00e4 jo olin valmiiksi.<\/p>\n
Makasin liikkumatta s\u00e4ngyss\u00e4ni. Ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 yhteys massaan, kosmokseen tapahtuu v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n ymm\u00e4rryksen kautta. Ja ehk\u00e4, ehk\u00e4 sitten kun saan muutaman tosiasian ongittua toisen kosmoksen luonnonvoimista, saan sen tarjoaman tiedon, k\u00e4sitteiden, logiikan ja jaettavan ymm\u00e4rryksen piiriin.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 synnytti haasteen selviyty\u00e4 ilman j\u00e4rjen h\u00e4iv\u00e4\u00e4, j\u00e4rjen voimaa. Mutta enh\u00e4n kiinnostunut sen hy\u00f6dyst\u00e4, vaan siit\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Makasin taas viime y\u00f6n\u00e4 silm\u00e4t kiinni s\u00e4ngyss\u00e4 ja katsoin suljettujen luomieni l\u00e4pi toiseen maailmankaikkeuteen. L\u00e4hestyin massaa, sit\u00e4 pienint\u00e4, jakamatonta hiukkasta, joka aiempien pohdintojen perusteella on paljastunut aukoksi toiseen universumiin, kosmokseen. Py\u00f6rin sile\u00e4n rantakivenn\u00e4k\u00f6isen massan ymp\u00e4rill\u00e4 ja pohdin, millainen se on sis\u00e4lt\u00e4? Sis\u00e4lt\u00e4 se on jakamaton, ja koska se on jakamaton, sen on loogisesti oltava \u00e4\u00e4ret\u00f6n. … Continue reading Painovoima, massa ja kuolema<\/span>