Painovoimasta pari sanaa<\/p>\n
PAINOVOIMASTA<\/p>\n
Mit\u00e4 painovoima on? Kaikkialla n\u00e4kyv\u00e4ss\u00e4 avaruudessa planeetat muodostuvat py\u00f6reiksi. Syyn\u00e4 on se yksinkertainen tosiasia ett\u00e4 massa vet\u00e4\u00e4 puoleensa toisia massoja massojen keskipisteeseen. Painovoimaa tutkitaan kiihke\u00e4sti ja siit\u00e4 on l\u00f6ytynyt mielenkiintoisia tutkimussuuntia.<\/p>\n
Painovoima on oikeastaan materiaalista irtoavaa heikkoa painovoimavirtaa. Virta vain jostain nykytiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden syyst\u00e4 heikkenee toisen kappaleen vaikutuksessa. N\u00e4in jokapuolelle ty\u00f6ntyv\u00e4 virta heiketess\u00e4\u00e4n yhdell\u00e4 kappaleen sivulla johtaa siihen, ett\u00e4 materiaalin muut sivut ty\u00f6nt\u00e4v\u00e4t tuntemamme fysiikan lakien mukaisesti kappaletta kohti toisiaan. Periaate on siis sama kuin fotonimoottori.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 oivallus synnytt\u00e4\u00e4 kiehtovan tarpeen hallita kappaleen painovoimaa. Synnytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 vastaava ilmi\u00f6 kuin kahden massaisen v\u00e4lille syntyy, voimme nostaa materiaalin levitoimaan esimerkiksi maan pinnan yl\u00e4puolella ik\u00e4\u00e4n kuin t\u00e4ll\u00e4 ei olisi painoa.<\/p>\n
Miten “kommunikoidaan” materiaalin kanssa niin, ett\u00e4 sen painovoimavirtaa hallitaan? Tuota painovoimahiukkasainetta ei tavoiteta nykyinstrumentein. Vasta kun se on tavoitettu voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 miten eri paikoissa sijaitsevat massat voivat tiet\u00e4\u00e4 toisistaan. Ja ennen kaikkea – miten virtaa hallitaan. Kvanttitutkimus on rikkonut paikan ja materiaalin lujan sidoksen, mutta t\u00e4m\u00e4 ei riit\u00e4 selitykseksi. T\u00e4h\u00e4n tarvitaan tutkimusta moniulotteisesta avaruudesta joka valitettavasti piiloutuu havaintokykymme ulottumattomiin.<\/p>\n
Voimmeko todeta aistiemme harhauttaneen meid\u00e4t ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n painovoiman aistiemme tarjoamissa ulottuvuuksissa, olemmeko tarkastelleet sit\u00e4 kuin aurinkoa joka n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kier\u00e4v\u00e4n maatamme, rajallisesta aistimaailmastamme?<\/p>\n
PAIKKA JA MASSA<\/p>\n
Kun l\u00e4hestyt\u00e4\u00e4n kappaletta, oletettavasti kappale on jotain mill\u00e4 on massa, ja n\u00e4in ollen sill\u00e4 on painovoima, eli se vet\u00e4\u00e4 jotain puoleensa jonkin joka vet\u00e4\u00e4 sit\u00e4 my\u00f6s puoleensa, l\u00e4hestymme jotain pienemp\u00e4\u00e4 ja pienemp\u00e4\u00e4. Ensin n\u00e4emme massan, vaikkapa valtamerialuksen leve\u00e4n kyljen, saavumme sit\u00e4 kohti, n\u00e4emme yksitt\u00e4isen ter\u00e4slevyn, siin\u00e4 pultin, pultissa rauta-atomin, siin\u00e4 vaikkapa rauta-atomin protonikeskittym\u00e4n, yht\u00e4 hyvin voisimme l\u00e4hesty\u00e4 eletronia, tai valkoista h\u00f6yhent\u00e4, sill\u00e4 isolla kuvalla ei ole merkityst\u00e4, vaan yh\u00e4 pienev\u00e4ll\u00e4 jollakin. Jollakin.<\/p>\n
Tuo pienenev\u00e4 lopulta vaikuttaa p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4n kuin sein\u00e4\u00e4n. Saavumme johonkin hajoamattomaan. Sille on annettu tieteen historiassa nimi\u00e4. Atomi, kunnes se ei ollutkaan pienin, protoni, kunnes se hajosi instrumenttiemme linssiss\u00e4 viel\u00e4 pienempiin osiin.<\/p>\n
En siis yrit\u00e4 leikki\u00e4 fyysikkoa tai muuta luonnontieteilij\u00e4\u00e4 joka k\u00e4y hakemassa instrumenttiinsa lis\u00e4\u00e4 linssej\u00e4, tehokkaampia hiukkastunnistimia, vaan oikaisen suoraan siihen itseens\u00e4. Massaan. Kutsun sit\u00e4 massaksi.<\/p>\n
Massalle, sille rajalle johon saavuimme voi toki antaa muitakin nimi\u00e4, portti, aukko, musta pinta jne. On oikeastaan ihan turha todeta, ett\u00e4 massaa l\u00e4hesty\u00e4mme saavumme aina vain l\u00e4hemm\u00e4s jotain joka lopultakin osoittautuu \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4ksi l\u00e4hestymiseksi. L\u00e4hestyminen ei p\u00e4\u00e4ty milloinkaan.<\/p>\n
L\u00e4hestymist\u00e4 voisi verrata l\u00e4hestymiseemme peili\u00e4. Ensin n\u00e4emme koko vartalomme, sitten yl\u00e4varalon, kasvot, silm\u00e4t ja nen\u00e4n yl\u00e4varren, ripsien kehyst\u00e4m\u00e4n ja luomien piiritt\u00e4m\u00e4n silm\u00e4munan, iiriksen. Oleellista ei ole ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 mit\u00e4 lopulta tulee, vaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 mahdoton ja ikuinen pienemm\u00e4n l\u00f6yt\u00e4minen merkitsee.<\/p>\n
Massa on portti \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4\u00e4n l\u00e4hestymiseen. Ja sen sis\u00e4ll\u00e4 on l\u00e4hestymisest\u00e4 tarkastellen toinen \u00e4\u00e4rett\u00f6myys. Massa, jakamaton sein\u00e4, harmaa, musta, py\u00f6re\u00e4, litte\u00e4, t\u00e4llaisella kuvausyrityksella ei ole merkityst\u00e4, sill\u00e4 pohdin, en ole rvostetu fyysikko, vaan olen pohtija, p\u00e4\u00e4setess\u00e4mme massan sis\u00e4puolelle, eli sinne, miss\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n pienemp\u00e4\u00e4 tarjolla, on vain jakamaton massa.<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 on yksi iso paradoksi. Emme voi menn\u00e4 pienemm\u00e4ksi jakautumattoman sis\u00e4lle, sill\u00e4 menness\u00e4mme, p\u00e4\u00e4dymme analyyttiseen tilaan jossa massasta on l\u00f6ydytt\u00e4v\u00e4 jokin viel\u00e4 pienempi hiukkanen joka voidaan l\u00e4vist\u00e4\u00e4, jonka lomaan menn\u00e4, osien v\u00e4liss\u00e4 kulkea. N\u00e4in ei ole.<\/p>\n
Kun saavumme aidon massan sis\u00e4lle, p\u00e4\u00e4dymme yhteen uuteen ulottuvuuteen.<\/p>\n
MASSAPAINE<\/p>\n
Nyt palaan aluksi kuvaamaani massapaineeseen. Edellisess\u00e4 luvussa pohdin massan tilaa. Se ei, jos olette seuranneet tarkasti, ole tila, vaan se on \u00e4\u00e4ret\u00f6n, sill\u00e4 sit\u00e4 ei voi jakaa, vaan se on toinen ulottuvuus. Siell\u00e4 ei ole reunaa, vaan kuten avaruus, se on reunaton, kosmos, siell\u00e4 on toinen tila.<\/p>\n
Massa on sis\u00e4lt\u00e4 \u00e4\u00e4ret\u00f6n ulottuvuus. \u00c4\u00e4ret\u00f6n luo energiaa itsess\u00e4\u00e4n. \u00c4\u00e4rett\u00f6myyden yksi ehdoton edellytys on sen kyky luoda energiaa “tyhj\u00e4st\u00e4”. Koska se on \u00e4\u00e4ret\u00f6n, se luo energiaa, se l\u00e4ikkyy yli. Yli l\u00e4ikkyminen on yht\u00e4 luonnollista kuin energian olemassa olo. Kun on jotain \u00e4\u00e4ret\u00f6nt\u00e4, on olemassa voimia, mitk\u00e4 on l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4, analysoitava, mitattava.<\/p>\n
Massan ylil\u00e4ikkyv\u00e4 energia on tekstin alussa kuvaamaani painovoimavirtaa. Yrit\u00e4n perustella sit\u00e4. Massan portista, \u00e4\u00e4rett\u00f6myyden tilasta, aukosta, virtaa ylij\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4. Portista yhdest\u00e4 ulottuvuudesta toiseen ulottuvuuteen. Se virta muodostaa tuntemamme painovoiman.<\/p>\n
Kuten kuvasin, painovoimaa voi verrata fotonisuihkuun, sill\u00e4 on ty\u00f6nt\u00f6voima, ty\u00f6nt\u00e4v\u00e4 voima, mutta tietysti sen mittaaminen “hiukkasena” on mahdotonta, sill\u00e4 se l\u00e4ikkyy yli ulottuvuudesta jossa meid\u00e4n k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 olevat aistimme eiv\u00e4t mill\u00e4\u00e4n tavalla toimi. Se energia, voima, ei her\u00e4t\u00e4 meiss\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, silm\u00e4mme hermot eiv\u00e4t valotu siit\u00e4, puntarimme eiv\u00e4t heilahda siit\u00e4, herkimm\u00e4t \u00e4\u00e4nilaitteet eiv\u00e4t tunne sen aaltoja. Eik\u00e4 sen liikett\u00e4 voikaan kuvata aalloiksi, sill\u00e4, kuten olen jo toistanut ja toistan uudelleen, se ei ole t\u00e4st\u00e4 ulottuvuudesta.<\/p>\n
Massapaino vaikuttaa vain massaan. Itse paineen osaa emme voine l\u00f6yt\u00e4\u00e4. Siksi meid\u00e4n on katsottava sit\u00e4 ep\u00e4suorasti.<\/p>\n
Massapaineen l\u00e4ikkyminen yli massan tuolta ulottuvuudesta t\u00e4h\u00e4n ulottuvuuteen aiheuttaa gravitaatioksi tuntemamme voiman. Sen me tunnistamme. Se on ep\u00e4suora havaintomme. Se todentaa vaikutuksen olemassa olon.<\/p>\n
MASSAN SIS\u00c4LL\u00c4 PAIKASTA TOISEEN<\/p>\n
Nyt viisas lukija muistuttaa minua, ett\u00e4 sanoin painovoiman, massasta yli l\u00e4ikkyv\u00e4n virran tunnistavan toisen kappaleen, tunnistaesaan toisen kappaleen, virta ik\u00e4\u00e4n kuin pimenee.V\u00e4h\u00e4n niin kuin kuun pimennys kun aurinko ei paista siihen maan ollessa v\u00e4liss\u00e4.<\/p>\n
Miten “s\u00e4teily” voisi havaita “hei tuolla on toinen planeetta kuu, \u00e4l\u00e4 aurinko l\u00e4het\u00e4 valovirtaa sinnep\u00e4in”?<\/p>\n
Tuo on erinomainen kysymys, ja kertoo siit\u00e4, ett\u00e4 arvon kuulijani olet hereill\u00e4.<\/p>\n
Ei, ei, ei ole massojen v\u00e4list\u00e4 empatiaa. Yksi massa ei sano toiselle massalle – \u00e4l\u00e4 t\u00e4nne p\u00e4in l\u00e4iky. Kyseess\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n tietoista toimintaa, etk\u00e4 varmasti odottanut minun alkavan animoimaan massaa? Selitys on yksikertainen, ja ymm\u00e4rr\u00e4t kun palaan aiheeseen massa.<\/p>\n
Tai palaan paremminkin massan sis\u00e4lle. Olemme siis saapuneet massan rajapintaan ja astuneet portista sis\u00e4lle massaan. Kuten aiemmin kuvasin, on jo loogista ajatella sen olevan \u00e4\u00e4ret\u00f6n sis\u00e4lt\u00e4, sill\u00e4 se ei sijaitse t\u00e4m\u00e4n maailmamme mitta-asteikoissa kuten l\u00e4hesty\u00e4mme massaa jouduimme todeta. Se pieneni lopulta jakamattomaksi, vaikkakin ei pienentynyt, mutta jakamattomana olisi sen sis\u00e4lle p\u00e4\u00e4seminen paradoksaalisesti sen jakamista.<\/p>\n
Kun olemme p\u00e4\u00e4sseet massan sis\u00e4lle, siell\u00e4 aukeaa toinen ulottuvuus. Sanokaamme sit\u00e4 vaikka rinnakkaiseksi avaruudeksi, kosmokseksi. Sanon vain n\u00e4in, koska enole mahtipontinen, vaan yrit\u00e4n selitt\u00e4\u00e4 pohdintaa ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4sti, jotta olisi helpompaa kuvitella ja pohtia siell\u00e4 massan sis\u00e4ll\u00e4 olemista.<\/p>\n
Ollessamme astuneet tuon massan sis\u00e4lle,\u00a0 palatkaamme pohtimaan “ulkopuolella” ihmetyst\u00e4 her\u00e4tt\u00e4nytt\u00e4 kysymyst\u00e4 siit\u00e4, miten massa voi tunnistaa toisen massan, vaikka ne ovat erossa toisistaan, niiden v\u00e4lill\u00e4 on et\u00e4isyys, eiv\u00e4tk\u00e4 ne l\u00e4het\u00e4 mit\u00e4\u00e4n signaaleja toisilleen, ei s\u00e4hk\u00f6t\u00e4, ei l\u00e4het\u00e4 tekstivisti\u00e4, ei. Ei sill\u00e4 neh\u00e4n nimenomaa pimenev\u00e4t, sammuvat toisilleen.<\/p>\n
Miten ne sitten “kommunikoivat”? Eiv\u00e4t ne itse asiassa kommunikoi, vaan ne ovat kiinni toisissaan. Massan sis\u00e4ll\u00e4 kaikki maailman massat ovat samaa.<\/p>\n
Hetkinen. V\u00e4it\u00e4nk\u00f6 siis ett\u00e4 maapallo ja kuu ovat massasta katsoen samassa paikassa? Kyll\u00e4.<\/p>\n
V\u00e4it\u00e4nk\u00f6 todellakin, ett\u00e4 aurinkokuntamme planeetat ovat itse asiassa massan ulottuvuudessa kiinni toisissaan? Kyll\u00e4.<\/p>\n
Siis ei kait voida vaitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kaikki t\u00e4hdet, olivat ne galakseja tai aurinkomme tapaisia yksitt\u00e4isi\u00e4 aurinkokuntia, supernovia, atomip\u00f6ly\u00e4 joka vasta muodostaa planeettoja, ovatko ne samassa paikassa? Kyll\u00e4. Ne ovat massaa.<\/p>\n
ULOTTUVUUS<\/p>\n
Toinen ulottuvuus, ei t\u00e4m\u00e4 meid\u00e4n leveytemme, korkeutemme, syvyytemme, tai valomme, vahva tai heikko voima, tai mik\u00e4 tahansa n\u00e4kyv\u00e4, ole muuta kuin sit\u00e4, mink\u00e4 aistimme ovat lopulta kyenneet n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, kuulemaan.<\/p>\n
Morssetamme ikivanhalla lenn\u00e4ttimell\u00e4, kuuntelemme putkiradion rahinaa, katsomme t\u00e4hti\u00e4 kaukoputkella vaikka paljain silmin emme n\u00e4e valoa, ihminen on kyennyt l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ymp\u00e4rilt\u00e4\u00e4n “n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4” voimia, radioaaltoja, ultraviolettia, gammas\u00e4teit\u00e4… Mutta yht\u00e4 voimaa emme ole l\u00f6yt\u00e4neet, niin kutsuttua “gravitonia”, massan ylil\u00e4ikkyv\u00e4\u00e4 virtaa.<\/p>\n
Eik\u00e4 ihme, sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4mme instrumentit tunnistavat ulottuvuutemme aineen, muttei tietysti tunnista toisen ulottuvuuden “ainetta”, p\u00e4in vastoin kuin massa toki tunnistaa sen, sill\u00e4 seh\u00e4n on itse asiassa massaulottuvuuden tuttua “mit\u00e4 sitten lieneek\u00e4\u00e4n”.<\/p>\n
Oleellista t\u00e4ss\u00e4 ei ole se, mit\u00e4 t\u00e4nne tulee, virtaa, pursuaa, vaan se kun sukellamme massan sis\u00e4lle, saavumme ulottuvuuteen jossa itse asiassa voimme siirty\u00e4 mink\u00e4 maailman kolkkaan tahansa miss\u00e4 on massaa.<\/p>\n
Eli kirjaimellisesti menemme laboratoriossamme koeputkessa sijaitsevat massan pinnan sis\u00e4lle ja astumme ulos toisessa galaksissa.<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa luonnontieteilij\u00e4t alkavat kiist\u00e4\u00e4 pohdintaani. “Se pit\u00e4\u00e4 olla mitattavissa”, “Ainahan puhetta ja kirjaimia maailmaan mahtuu, hulluutta”, “mielipuolista v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4semme luomatta madonreik\u00e4\u00e4 vaivatta astumaan maapallon pinnalta toiselle puolelle maailmankaikkeutta toisen pallon pinalle hetkess\u00e4, ilman et\u00e4isyyden luomia esteit\u00e4.”<\/p>\n
Ja kuitenkin p\u00e4\u00e4semme. Vastaan. \u00c4lk\u00e4\u00e4 uskoko minua. Uskokaa mittaustulosta joka todistaa minun olevan pohdintoineni oikeassa.<\/p>\n
Millainen tutkimusasetelma todentaa v\u00e4itteeni?<\/p>\n
Yksinkertainen koej\u00e4rjestys menee n\u00e4in: eristet\u00e4\u00e4n yksi massa, se \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n pieni massa muista l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 olevista massoista. L\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 oleviin massoihin kohdistetaan, sanotaan vaikkapa massiivista fotonipommitusta. Koska astumme sattuman tielle koej\u00e4rjestelyss\u00e4mme, pommituksen t\u00e4ytynee jatkua pitk\u00e4\u00e4n, vuoden, kaksi, vuosikymmenen, sata vuotta, ehk\u00e4 pidemp\u00e4\u00e4n, mutta lopulta tuosta yhdest\u00e4 massasta sinkoaa yksi ja sama fotoni ulos kuin yksi l\u00e4hett\u00e4m\u00e4mme.<\/p>\n
Se sinkoaa ulos ilman ett\u00e4 massan paino muttuu, energiataso muuttuu, itse asiassa siin\u00e4 erist\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme ei muutu mik\u00e4\u00e4n, siit\u00e4 vain putkahtaa valoa, pilkahtaa vaikka E=MC2 v\u00e4itt\u00e4\u00e4 mahdottomaksi putkahtavan massan muuttumatta. Miksi? Valo on mennyt ympyr\u00f6iv\u00e4n massan sis\u00e4lle, se on kiertynyt sattumalta niin ett\u00e4 se sinkoutuu ulos tuosta yhdest\u00e4 portista.<\/p>\n
Tietenkin siit\u00e4 voi sunkoutua ulos vaikka toiselta galaksilta valoa, tai miksei jopa avaruuskulkija, alieni.<\/p>\n
Hetkinen. Sanoinko avaruuskulkija?<\/p>\n
<\/p>\n
IHMISEN SIIRT\u00c4MINEN ON K\u00c4SITETTY V\u00c4\u00c4RIN (t\u00e4ss\u00e4 ripaus skifi\u00e4 koska se on “kivaa”)<\/p>\n
Min\u00e4 en ole luomassa avaruusasema Galacticasta tuttua ihmisten siirrint\u00e4. En hajoita ihmist\u00e4 energiaksi, l\u00e4het\u00e4 s\u00e4dekimppna toiseen paikkaan ja kokoa siell\u00e4 takaisin ihmiseksi. Hologrammiksi voisi onnistua, muttei muuten, sill\u00e4 massa ei kulje energian mukana. Massa on aukko.<\/p>\n
En pyri kehitt\u00e4\u00e4 ihmisen siirrint\u00e4, vaan pyrin pohtimaan massan sis\u00e4ll\u00e4 sijaitsevaa ulottuvuutta. Massa on aukko sinne. Aukkoa toki voidaan siirt\u00e4\u00e4, mutta ei muuttamalla aukko energiaksi.<\/p>\n
Eih\u00e4n tyhj\u00e4\u00e4 voi muuttaa. Aukko on vain aukko. Tyhj\u00e4. Se mik\u00e4 on sen sis\u00e4ll\u00e4 on toinen ulottuvuus.<\/p>\n
K\u00e4tev\u00e4mp\u00e4\u00e4, olettaen, ett\u00e4 ihminen olisi tarpeeksi pieni, astua massan sis\u00e4lle, k\u00e4vell\u00e4 sielt\u00e4 k\u00e4sin sinne, minne haluaa, vaikka Venukseen, Marssiin, tai, no, ihan minne vain. Se olisi varsinainen patikkareissu. Sill\u00e4 seh\u00e4n olisi toisen ulottuvuuden voimien sis\u00e4ll\u00e4 tehty reissu.<\/p>\n
En siis ala nyt pohtia tuota\u00a0 matkailun asiaa enemp\u00e4\u00e4, vaan haluan vain todeta, ett\u00e4 unohtakaa massan muuttaminen s\u00e4teilyksi. Sen sijaan miettik\u00e4\u00e4 hetkisen omia aivojanne. Miettik\u00e4\u00e4 omaa kehoanne, no, vaikka yht\u00e4 silm\u00e4hermon pienen pient\u00e4 atomia, sen pienenp\u00e4\u00e4 ja pienemp\u00e4\u00e4 hiukkasta.Mist\u00e4 se on tehty. Tai paremminkin, mit\u00e4 se on?<\/p>\n
Massaa.<\/p>\n
Meh\u00e4n olemme massaa. Me ved\u00e4mme puoleemme kappaleita. Joten meiss\u00e4 on suora kontakti johonkin.<\/p>\n
Mihin johonkin. No herranen aika. Tietysti massaan, sill\u00e4 me olemme massaa. Meill\u00e4 on t\u00e4m\u00e4n johdosta mahdollisesti kyky aistia sen kautta ihan vaikka toisen galaksin\u00a0 yhden tietyn aurinkokunnan plaeetta xyz.<\/p>\n
Me koostumme massasta, tuosta toisesta ulottuvuudesta, joka meiss\u00e4 muodostaa atomeja, molekyylej\u00e4, soluja, lihaksia, ruumiin, silm\u00e4mme, korvamme, ihomme – siis meh\u00e4n koostumme. Massasta.<\/p>\n
Nyt herkk\u00e4n\u00e4. Kuuntele omaa kehoasi. Kuuntele korviesi massaa. Katso silmiesi massaa josta silm\u00e4t koostuvat, aivot.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Painovoimasta pari sanaa PAINOVOIMASTA Mit\u00e4 painovoima on? Kaikkialla n\u00e4kyv\u00e4ss\u00e4 avaruudessa planeetat muodostuvat py\u00f6reiksi. Syyn\u00e4 on se yksinkertainen tosiasia ett\u00e4 massa vet\u00e4\u00e4 puoleensa toisia massoja massojen keskipisteeseen. Painovoimaa tutkitaan kiihke\u00e4sti ja siit\u00e4 on l\u00f6ytynyt mielenkiintoisia tutkimussuuntia. Painovoima on oikeastaan materiaalista irtoavaa heikkoa painovoimavirtaa. Virta vain jostain nykytiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden syyst\u00e4 heikkenee toisen kappaleen vaikutuksessa. N\u00e4in jokapuolelle ty\u00f6ntyv\u00e4 virta … Continue reading Painovoima, kosmos, pohdintoja<\/span>