Ukrainan tapainen provokaatio Suomessa?

Pohdiskelen tässä artikkelissa sitä, voiko Ukrainan 2014 kaltainen provokaatio tapahtua Suomessa. Ensiksi – mitä Ukrainassa tapahtui ja milloin?

Vuosina 2012-2013 EU antoi Ukrainalle tarjouksen. EU halusi assosioida Ukrainan vapaakauppajärjestelmään. Sopimusneuvottelut kariutuivat loppuvuodesta 2013. Kariutumista seurasi voimistuvia mielenosoituksia jotka yltyivät vuoden 2014 puolella tappavan väkivaltaisiksi.

Väkivaltaisuuksia lisäsi merkittävästi se, että tapahtumat tuntuivat riistäytyvän hallinnasta. Hallituksen joukkojen ja mielenosoittajien väitettiin tappaneen toisiaan. Kuolonuhreja tuli. Berkut joukot nousivat asemiin ja ampuivat. Yllättävää lienee se, että Berkut-joukkojen väitetään ampuneen sekä mielenosoittajia että omia poliiseja.

Sellainen kuulostaa provokaatiolta, jonkin provosoivan tahon määräämältä operaatiolta. Jollekin oli kaaoksen lisääntymisestä hyötyä.

Koska kuolonuhreja löytyy molemmista rintamista, tammikuussa 2014 tapahtumat kärjistyivät ja väkivalta yltyi. 18. päivänä helmikuuta mielenosoittajat marssivat kohti parlamenttia. Syntyi yhteenotto. Yhteenotossa kuoli 26 ihmistä, joista 10 sisäministeriön poliiseja.

Oppositio ja vallassa oleva hallinto sopivat aselevosta 18.2.2014.

Oppositiojohtaja Turtšynovia ammuttiin mielenosoituksissa. Presidentti Janykovitsh  oli samoin murhalistalla. Valtio oli ajautumassa kaaokseen koska provokatiiviset ampumiset olivat aiheuttaneet pelkoa poliitikoissa. Parlamentin oppositiojohtaja Oleksandr Turtšynov ja presidentti Victor Janykovitsh pääsivät sopimuksen aselevosta. Poliitikot yrittivät pelastaa oman nahkansa ja valtion rakenteet. Aselepo tehtiin liki kaaoksen keskellä.

Aselevosta huolimatta seuraavana aamuna 19. päivänä helmikuuta oppositiojoukot ryhtyivät väkivaltaiseen rynnäkköön. Kymmeniä ihmisiä uhrattiin poliisien luoteihin. Tämän seurauksena EU lähetti poliitikkonsa Ukrainaan.

EUn saapuminen Ukrainaan oli kuin tilaustyö. Juuri kesken poliittisten aseleposopimusten saatiin aikaan uusi kriisi joka tuntui vaativan ulkovaltojen puuttumista tapahtumiin. EU saapui osaksi Ukrainan kriisiä.

EU tuli osaksi Ukrainan kriisiä ennen kuin parlamentti, eli Rada, oli irtisanonut presidentti  Viktor Janykovitshin. Näin ollen voidaan todeta EUn menneen asioiden edelle ja ohittaneen valtion virallisen johdon.

EU ei neuvotellut Viktor Janykovitshin kanssa, vaan tulevan vallankumouspääministeri Arseni Jatsenjukin kanssa. Vallassa olevan presidentin irtisanomista Radassa helpotti se, että EU ei tukenut presidenttiä, ja parlamentti oli mielenosoittajien piirittämä. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että ukrainalaiset parlamentaarikot tekivät äänestyksen tietoisena siitä, että ulkona olevat mielenosoittajat repivät kappaleiksi väärin äänestävät poliitikot.

Syntyi parlamentaarikkojen häpeilemätön pako Alueiden puolueesta muihin puolueisiin. Moni parlamentaarikko koki tarpeelliseksi jättää oma Alueidenpuolueensa ja tukensa  presidentti Viktor Janykovitshille. Parlamentaarikoilla ei ollut turvallisia vaihtoehtoja pelastaa oma nahka.

Oleellinen tilanne on se, että tämä EUn ulkoministerien saapuminen Kiovaan tapahtui kuin taikaiskusta juuri silloin kun kuppi Ukrainassa meni ns. nurin. Oliko EUn poliitikkojen saapumisen aikataulu vain pelkkää sattumaa, vai piilikö siitä jokin tieto tulevista tapahtumista?

Politiikassa useiden sattumien seuraukset, vaikka ne saattavat ulkopuolisista tuntua juuri siltä kuin selostetaan – tuntuu tapahtuvan asioita sattumanvaraisessa järjestyksessä – politiikassa pyritään tietoisesti johonkin päämäärään. Toiminnalla on tarkoitus.

Väitänkin että tämä provokaatio kesken aselevon oli EUn suunnittelema, tai vähintäänkin tiedossa oleva tapahtuma. Tässä kumottiin eurooppalaisen maan parlamentaarinen demokratia. Siksi on helppo väittää, että vuosina 2012-2013 EUn esittämä vapaakauppatarjous Ukrainalle oli tarjous josta ei voinut kieltäytyä.

Entä alkuperäinen kysymys – voiko Ukrainan tapainen provokaatio tapahtua myös Suomessa?

Ukrainan tapahtumien taustana oli geopolitiikka. Ukraina teki valintaa EU talousalueen ja Euraasian talousalueen välillä. Tämän valinnan Suomi on jo tehnyt liityttyään EUn jäsenvaltioksi. EUlla ei siten ole syytä provosoida suomalaisia kunhan suomalaiset pysyvät unionin kuuliaisina jäseninä.

EUn sisällä tapahtuu tällä hetkellä kahden suuntaista liikehdintää. Pois EUn jäsenyydestä, esimerkiksi Britannia, sekä liittovaltioitumista Ranskan ja Saksan johdolla.

EU seisoo sisäisesti vedenjakajalla. Unioni joko tiivistyy pienempänä kokonaisuutena nykyisestä, tai valta harvenee reunoiltaan.

Suomen kannalta unionin tiivistyminen merkitsee samalla sotilaallista kysymystä. Suomea ollaan joidenkin taholta liittämässä NATOon.

NATO provokaatio

Puheenvuorot ovat liittämistä puolustelevia joissain tapauksessa jopa siinä määrin, että maan perustuslaillinen hallintotapa, vallassa on kansa, joidenkin puheissa halutaan ohittaa ja liittyä NATOon kansalta asiaa kysymättä.

Tässä mielessä Suomessa on sotilaallisesti samanlainen tilanne kuin Ukrainassa 2012-2014. Myös Ukrainassa puhuttiin samaan aikaan liittymisestä niin EUn talousalueeseen että NATOon. Myös Ukrainassa ei haluttu järjestää assosioimisesta vaaleja vaan Radan parlamentaarikkojen oli päätettävä asioista henkensä uhalla.

Jälkeenpäin Ukrainan tapahtumia tarkasteltaessa on vaikea edes väittää kumpi ulkovaltojen taholta oli merkittävin yksittäinen asia, NATO jäsenyys vai EU assosiaatio?

On ilmeistä että Yhdysvallat tuki Ukrainan NATOon liittymistä sen kautta että tuki Ukrainan assosioimista unioniin. Se laski saavansa liittoutumisen myötä valtavan suupalan herkkua – Krimin niemimaan Venäjän sotilastukikohtineen, sekä miljoonan miehen armeijan jonka taistelujoukkojen vahvuus oli noin 250.000 miestä.

Suunnitelmista liittää Ukrainan NATOon oli saatu ennalta vihjeitä. Yhdysvallat oli jopa ennen 2014 tapahtumia kysellyt tarjouksia ukrainalaisilta rakentajilta kunnostaa Krimin rakennuksia Yhdysvaltojen sotakouluiksi.

Myös Suomessa Yhdysvallat on parhaillaan jättämässä tarjouspyyntöä suomalaisille yrityksille kuka myy sen Suomeen sijoitettaville sotajoukoille piikkilankaa, kuka betonia, kuka ruokaa, kuka vaatteita jne.

Suomessa voi tapahtua Ukrainan kaltainen provokaatio. Sille on olemassa puitteet.

Itse asiassa operaatio saattaa olla jo käynnissä.

Mutta täällä operaation tavoite ei ole liittyminen Uniniin, jossa jo olemme, vaan suomalaisen armeijan liittäminen NATOn alaisuuteen.

Yhdysvaltojen ja NATOn Euroopan-joukkojen komentaja Curtis Scaparrotti on tehnyt suunnitelmat jolla saa komentoonsa 900.000 suomalaismiehen reservin, näistä koostuvan 300.000 rintamakelpoisen taistelujoukon.

Tilanteemme täällä Pohjois-Euroopassa on kriittinen. Ruotsin osalta samoin. On selvää että Ukrainan 45 miljoonan väestöön kohdistettu operaatio voidaan kohdistaa niin Suomeen kuin Ruotsiin.

Miten operaatio tapahtuisi? Siihen kysymykseen voi löytää vastausta Ukrainan tapahtumien analysoimisesta. Todennäköisesti yhtenä osana on suomalainen NATO kiihkoinen upseeristo poliitikkoihin kohdistuvine kyydityksineen, suomalaisen demokratian murtamispyrkimys siirtämällä NATO päätös kansalta Eduskuntaan, Eduskuntaan ja kansanedustajiin kohdistettava häirintä, ja myös kansalaisiin kohdistuvat aseelliset provokaatiot murhineen.