Krim

Krim liittyi Venäjän liittovaltioon 18.3.2014.

Pohdin Krimin niemimaan asemaa. EUn piirissä sanotaan Venäjän miehittäneen Krimin. Brysselissä väitetään, että Krimin alueparlamentin jättämä hakemus ja liittyminen Venäjän liittovaltioon on kansainvälisen käytännön mukaan laiton tapahtuma. Onko näin?

Krim oli vuodesta 1955 liitetty osaksi Ukrainan sosialistista Neuvostotasavaltaa. Ukrainan itsenäistyessä se muuttui autonomiseksi osaksi Ukrainaa aina maaliskuuhun 2014 asti. Krimin niemimaan Mustanmeren rannalla on venäläinen sotilastukikohta. Väestön koko on reilut kaksi miljoonaa ja valtaosa puhuu äidinkielenään venäjää.

Vuonna 2014 helmikuussa Kiovassa, Ukrainan pääkaupungissa tapahtui vallankaappaus. Valta kaapattiin presidentti Viktor Janukovytšilta, presidentti ajettiin maasta henkensä kaupalla, hallitus kaadettiin ja parlamentista häädettiin pois parlamentaarikkoja.

Mellakoita johtanut Arseni Jatsenjuk nosti itsensä maan johtoon pääministeriksi. Puhdistettu Rada nosti puhemies Oleksandr Turtsynovin virkaatekeväksi presidentiksi.  Hallitus kaadettiin, Rada-parlamentissa kuohui, alueiden hallinto kuohui, pääkaupungin kaduilla mellakoitiin, väkivaltaiset yhteenotot muuttuivat jokapäiväisiksi.

Vallankaappausta tuki niin EU kuin Yhdysvallat.

EUn tavoite oli pakkoassosioida maa itseensä sillä vuosina 2012-2013 käydyt vapaaehtoisuuteen pohjautuvat assosiaationeuvottelut olivat päättyneet tuloksettomina. Poliittiset neuvottelut kaatuivat Ukrainan demokraattisen hallinnon kielteiseen päätökseen. Jatkaakseen poliittista prosessia EU koki olevansa pakotettu kaataa maan demokratian. Välittömästi vallankaappauksen jälkeen EU myönsi Arseni Jatsenjukin muodostamalla hallitukselle miljardien rahalliset tuet ja takasi kaappareiden aseman maan johdossa.

Yhdysvaltojen tavoite oli saada Krimin niemimaalla sijaitseva Sevastopolin venäläinen sotilastukikohta haltuunsa. Tavoitteen varmistamiseksi Yhdysvallat tuki EUn suorittamaa pakkoassosiointia tuoden Kiovaan sotilasjoukot (CIA) tukemaan vallan kaapanneita ja poliisit (FBI) estämään perustuslakia puolustavien vastamielenosoitukset.

Samaan aikaan kun Venäjä vei joukkonsa tukemaan Krimin hallintoa, Yhdysvallat lähetti sotajoukkonsa Kiovaan tukemaan vallan kaapanneita. Yleensä julkisuudessa puhutaan yksipuolisesti venäläisistä ”vihreistä miehistä” Krimillä vaikka kokonaisuutta pitäisi tarkastella myös Yhdysvaltojen joukkojen läsnäolon kautta. Vieraiden joukkojen läsnäolon näkökulmasta tilanne Ukrainassa oli 2014 symmetrinen. Maassa oli sekä Venäjän että Yhdysvaltojen joukkoja.

Ukrainan puhdistetussa Radassa vallan kaapanneet kumosivat ensipäätöksenään Krimin autonomisen aseman ja alistivat Krimin autonomisen alueparlamentin päätösvallan Radan päätösvallalle. Estääkseen välittömän sotilaallisen konfliktin maan parlamentin puhemiehen virasta virkaatekeväksi noussut presidentti Oleksandr Turtsynov ei vahvistanut lakia.

Puhdistetun Radan päätös kaiversi krimiläisiä. Miksi Krimin autonominen asema oli asetettu kyseenalaiseksi?

Ukrainan vallankaappauksessa puhdistettu parlamentti Rada pyrki kumoamaan Krimin autonomian ja alueparlamentin hallintovallan. Presidentiksi itsensä nostanut Turtsynov määräsi liikekannallepanon ja käski joukot marssimaan Krimille. Ukrainan armeija ei totellut hänen käskyjä.

Krimille oli näin muodostunut selkeä kuva poliittisesta kokonaisuudesta. Sen oli alistuttava Kiovassa sijaitsevan, puhdistetun Radan päätösvallalle, kumottava oma alueellinen parlamentti ja autonomia.

Miksi Kiovassa vallan kaapanneet halusivat muuttaa Krimin asemaa?

Kiovassa vallan kaapanneet olivat samoja henkilöitä jotka olivat neuvotelleet EUn kanssa assosiaatiosta. Neuvottelujen kariuduttua maan demokraattisen hallinnon vastustukseen, käynnistyi läpinäkyvä juoni maan hallinnon ja demokratian kaatamiseksi. Niin Kiovassa kuin Brysselissä ilmeni vahva tahto assimiloida Ukrainan venäjän kieliset osat osaksi EUta ja läntisiä tapoja.

Krimille oli tullut selväksi, osana Ukrainaa se assosioitaisiin EUn osaksi. Tällöin sen autonominen asema päättyisi.

Tarkastellaanpa EUta ja autonomiaa. Unionin jäsenistä Tanskalla on autonominen Grönlanti. Grönlanti oli vuodesta 1975 lähtien EUn jäsen. Vuonna 1985 se irtautui Unionista Tanskan jäädessä Unioniin. Grönlannin esimerkin perusteella voimme todeta ettei autonomia ja EU ole sovitettavissa yhteen.

Krimin autonomia ja Ukrainan EU jäsenyyys eivät ole mahdollisia yhdessä. Kiovan helmikuun 2014 tapahtumien johdosta Krim joutui päättää luopuuko se autonomiasta assosioituen Ukrainan mukana EUn kylkeen, vai pysyy autonomisena niemimaana.

Entä NATO? Grönlanti ja Färsaaret eivät ole EUn osia mutta siitä huolimatta ne kuuluvat NATO sotaliittoon.

Krim oli sen tosiasian edessä, että vaikkei se joutuisi assosioitumaan EUn kylkeen, siitä tulisi Yhdysvaltain johtaman NATOn jäsen Ukrainan liittymisen myötä.

Krimin venäjänkielinen väestö pitää, kuten venäläiset kulttuuripiirit yleisesti, NATO-sotaliittoa uhkana itselleen ja olemassa ololle. Uhan tunne on perusteltua, sillä NATOn sotilaalliseen voimaan sisältyy ydinase, vahva konventionaaliset asevoimat ilmavoimista, maavoimista merivoimiin.

Krim päätti kääntyykö kansa itseään vastaan liittyen sotavoimiin jotka uhkaavat sitä. Hitlerin Saksan aikoina Krim oli miehitetty. Miehitys päättyi Neuvostoliiton ajettua saksalaiset  alueelta pois. Stalin pakkosiirsi merkittävän osan krimiläisistä tataareista Neuvostoliiton itäisiin osiin väittäen näiden alistuneen Hitlerin käskyvallan alle.

Historiallisesti ajatellen krimiläisten oli täysin mahdotonta toistaa niemimaata Toinen maailmansodassa kohdannut katastrofi. Alistuminen NATOn käskyvallan alle olisi mahdotonta jo siksikin, että niemimaalla asui pääosin venäläistaustaisia ihmisiä. Jotta NATOon liittyminen onnistuisi olisi Kiovan hallinnon pakkoassimiloida koko kansa länsimieliseksi.

Pakkoassimiloiminen voi onnistua vain kohdistamalla väestöön kuritustoimia, viemällä ihmisiltä elinehdot, pakottamalla sotilaalliseen yhteistyöhön joka on kansan identiteetin vastaista. EU-NATO-Ukrainan kanssa Krimin väestön tulevaisuus oli joko luopua identiteetistään tai kurjistua. Kurjistumisesta seuraisi pakkomuutto. Muuttoliikeet olivat tuttuja aiempien liitosten yhteydessä, mm. itäsaksalaiset, tsekit, puolalaiset olivat joutuneet vaeltaa köyhtyneistä kodeistaan pois länteen.

Krimiläisiä odotti uudet ”pakkosiirrot” mikäli autonominen asema murtuisi.

Kiovassa helmikuussa tapahtunut vallankaappaus, Ukrainan demokratian ja perustuslaillisen järjestyksen kumoaminen pakotti krimiläiset päättämään läntisen ja itäisen kulttuurin välillä. Ollako osa EUta, osa NATOa? Vai säilyttää oma kulttuuri, oma valtiollinen autonomia?

Heidän valintansa oli pysyä venäläisinä. Varmistaakseen valinnan toteutumisen he liittyivät osaksi Venäjän liittovaltiota.